Luonnossa kulkijalle on tuttua, että kaikkea kaunista ihastellessa alkaa sisintä särkeä. Ympärillä näkyvä ihanuus voi toki hoitaa, mutta samalla se saattaa tuntua vaativalta. Olenko ihmisenä ansainnut tätä kaikkea kauneutta ja hyvyyttä? Samaan sisäiseen tutkisteluun havahtuu myös profeetta Jesaja kohdatessaan Jumalan pyhyyden.

"Ja minä sanoin: -- Voi minua, minä hukun! Minulla on saastaiset huulet, ja saastaiset huulet on kansalla, jonka keskellä elän, ja nyt minun silmäni ovat nähneet Kuninkaan, Herran Sebaotin. Silloin yksi serafeista lensi luokseni kädessään hehkuva hiili, jonka hän oli ottanut pihdeillä uhrialttarilta. Hän kosketti sillä minun huuliani ja sanoi: -- Katso, tämä on koskenut huuliasi, sinun syyllisyytesi on poissa ja syntisi sovitettu. Minä kuulin Herran äänen sanovan: -- Kenet minä lähetän? Kuka lähtee sananviejäksi? Niin minä vastasin: -- Tässä olen, lähetä minut!" (Jes. 6:5-8)

Kristus lupasi seuraajilleen yhteyden Pyhään Kolminaisuuteen, Jumalaan. (Joh. 14:23) Vain synti ja syyllisyys voi erottaa meidät Herrastamme. Uuden testamentin kansana emme enää tarvitse uhrialttareita, sillä ristin uhri riittää. Silti edelleen synninpäästön sanat on hyvä kuulla ajoittain myös kirkon alttarin äärellä. Sovituksen vakuutuksen kuulemme myös silloin, kun huulillamme otamme vastaan ehtoollisen sakramentin.

Profeetta Jesajan näky kertoo myös armosta. Sovitus tapahtui ilman omaa ansiota. Tarvittiin vain oma tunnustus. Armo myös voimaannuttaa lähtemään liikkeelle. Jesaja sanoo: "Tässä olen, lähetä minut!" Armon kerjäläisenä me pysymme, mutta meidän on oltava myös armon vastaanottajia. Joskus tuntuu, että Jumala tarjoaa meille, mutta me vain jatkamme pyytämistä, emmekä vapaudu omistamaan tuota pyytämäämme. Meillä on oikeus iloiten kiittää, joka päivälle riittää armoa.

Pastori Pentti Tepsa

Selkeä vuodenaikaojen vaihtelu on Lapin luonnon rikkaus. Helluntain aikoihin lappilaista maisemaa hellii aurinko ja kevään lämpö. Lumi ja jää on poissa, vain rippeitä löytyy - pohjoisempana ehkä enemmän. Yhden vuoden aikana näyttäytyvät maiseman monet kasvot. Kun talvella pakkanen paukkuu, ei ole helppoa uskoa kevääseen ja lämpöön. Silti sekin aika koittaa.

Helluntai on Pyhän hengen juhla. Jumala on yksi, mutta Hän on ilmoittanut itsensä ihmisille kolmessa roolissa: Isänä, Poikana ja Pyhänä Henkenä. Kolminaisuus on samaa olemusta, siis jakamaton. Vain meidän ihmisten todellisuuden vuoksi on tarpeen opettaa kustakin kolmesta näkökulmasta, Pyhän ilmestymisestä ihmisten arkeen.

Vanhan testamentin kansana juutalaiset viettivät jo muinoin seitsemän viikkoa pääsiäisen jälkeen viikkojuhlaa, juhlan nimi on hepreaksi shavuot, viikot. Sitä juhlittaessa Jerusalemissa tapahtui ensimmäisen kristillisen helluntain ihme: Pyhä Henki vaikutti niin voimallisesti apostoleissa, että kukin juhlille saapunut kuuli omalla kielellään julistettavan evankeliumia Jeesuksesta Kristuksesta. Apostolit opettivat niin rohkeasti ja vaikuttavasti, että seurakunta kasvoi tuhansilla. (Ap.t. 2: 1-13)

Helluntai on myös seurakunnan eli kirkon syntymäpäivä. Pyhä Henki kokoaa kristityt yhteen ja hoitaa Sanan ja sakramenttien avulla. Kevätsade saa koko luonnon viheriöimään ja kukoistamaan. Samaan tapaan Hengen toiminta tekee kristityn eläväksi. Koko ihmisen sisin uudistuu. (Hes. 36: 24-28)

Hengen salatun työn hedelmiä on monia. Yksi niistä on sisimmän rauha, jonka Jeesus lupasi: "Tämän minä olen puhunut teille nyt, kun vielä olen teidän luonanne. Puolustaja, Pyhä Henki, jonka Isä minun nimessäni lähettää, opettaa teille kaiken ja palauttaa mieleenne kaiken, mitä olen teille puhunut. Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille, en sellaista jonka maailma antaa. Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon. Kuulittehan, mitä sanoin: minä menen pois, mutta tulen taas teidän luoksenne. Jos rakastaisitte minua, te iloitsisitte siitä, että minä menen Isän luo, sillä Isä on minua suurempi. Olen puhunut tästä jo nyt, jotta te uskoisitte, kun se tapahtuu." (Joh. 14:25-29)

Pentti Tepsa
vt. kirkkoherra, Kemijärven seurakunta

Voi hyvä tavaton, unohdinko kännykän? Kaikki matkatavarat oli kaivettava ja kuohutettava. Koko reissun tekeminen tuntui yhtäkkiä stressaavalta. Oli vielä yritettävä soittaa majapaikkaan. Löytyihän se lopulta matkatavaroista, mutta aikalailla ehdin huolestua. Kun tilanne on päällä, on vaikea saada itseään rauhoittumaan, vaikka tajuaisikin hätäilyn hyödyttömyyden.

Kun ylösnoussut Jeesus Kristus ilmestyi opetuslapsilleen, hän tervehti: "Rauha teille!" Se oli tyypillinen heprealainen tervehdys. Yhä edelleen Israelissa toivotetaan rauhaa, shalom, kun tavataan. Kristillisessä uskossa on myös kysymys sisimmän levosta ja rauhasta.

Vaikka tyyneys on monien mielestä toivottava olotila, meidän on merkillisen vaikeaa suostua siihen. Rauhoittuminen nimittäin vaatii itsekeskeisyydestä luopumista. Asioiden mutkaton sujuminen minun kannaltani ei ole aina itsestäänselvää. Ei silti kannata menettää rauhallisuuttaan, vaikka tulisi vastoinkäymisiä. Kannattaa pitää sisimmän levollisuus silloinkin, kun huolet tuntuvat kaatuvan päälle.

Jumalan rauha on myös omantunnon rauhaa. Levoton omatunto saa levon, kun synnit saadaan anteeksi Jeesuksen ristinuhrin tähden. Siksi synnintunnustus on aina olennainen osa rukousta ja hiljentymistä. Se ei ole syyllisyydessä rypemistä, vaan armossa uudistumista.

Rukoushiljaisuuteen vetäytyminen on tie rauhoittumiseen. Se lähtee liikkeelle siitä tosiasiasta, että rukous on pohjimmiltaan kuuntelemaan jäämistä. Hiljentymistä on syytä harjoitella säännöllisesti. Vähitellen itsellekin herää kysymys: Maltanko missään vaiheessa hylätä sisimmän hiljaisuutta?

Raamattu neuvoo rukoilijaa: "Hän virvoittaa väsyneen ja antaa heikolle voimaa. Nuoretkin väsyvät ja nääntyvät, nuorukaiset kompastelevat ja kaatuvat, mutta kaikki, jotka Herraa odottavat, saavat uuden voiman, he kohoavat siivilleen kuin kotkat. He juoksevat eivätkä uuvu, he vaeltavat eivätkä väsy." (Jes. 40:29-31)

Pentti Tepsa

Kemijärven vt. kirkkoherra

3. pääsiäisen jälkeisen sunnuntain aihe: Jumalan kansan koti-ikävä
Seurakunta juhlii iloiten Herran ylösnousemusta ja voittoa kuolemasta ja suuntaa katseensa uuteen elämään taivaassa, minne Jeesus on mennyt valmistamaan omilleen sijaa. Kristityt odottavat "ikävöiden sitä kaupunkia, joka tulee" (Hepr. 13: 14). Jeesuksen ylösnousemus on jo nyt tehnyt heidät uusiksi luomuksiksi. Kun Kristus palaa takaisin, heistä tulee hänen kirkastetun ruumiinsa kaltaisia.

Tähtien meri, pisara merta ja Meren tähti

Kevättalven pakkasilta on mukavaa aikaa kävelyretkille. Yllä kaareutuu tähtitaivas, jota revontulet aika ajoin koristavat. Neitsyt Mariaa kutsutaan rukouksissa myös Meren tähdeksi. Latinankielinen nimi Stella Maris viittaa myös Pohjantähteen. Onkin mieltä lämmittävää muistaa tähtitaivaan korkeuden ja syvyyden äärellä rukousten äitiä, Mariaa.

Meren tähti arvonimensä Maria sai ilmeisesti siitä, että varhaiset latinalaiset käsikirjoitukset käänsivät nimen heprealaisen muodon, Mirjam, oletetun merkityksen "pisara merta" sanoilla Stilla Maris, josta kopiointivirheenä syntyi Stella Maris.

Kirkossamme kunnioitetaan Raamatun mukaisesti Mariaa Vapahtajan äitinä. Näin uskonelämä koskettaa koko ihmistä, miestä ja naista, äitiä ja isää. Jumala toimii sekä naisten että miesten kautta. Erityisesti Nasaretin miehen äiti muistuttaa meitä ihmiseksi syntyneen Jumalan inhimillisestä äidistä.

Uuden testamentin kokonaissanoman perusteella uskomme, että Kristus oli toisaalta aidosti ihminen ja toisaalta aidosti Jumala. Tästä muistutuksena on Marian kunnioittaminen Herran äitinä. Ymmärrämme, että Vapahtaja todella tuli veljeksemme maailmaan voidakseen auttaa meitä.

Enkeli Gabrielin viesti Marialle ja meille kaikille kuului: "Mutta enkeli jatkoi: Älä pelkää, Maria, Jumala on suonut sinulle armonsa. Sinä tulet raskaaksi ja synnytät pojan, ja sinä annat hänelle nimeksi Jeesus. Hän on oleva suuri, häntä kutsutaan Korkeimman Pojaksi, ja Herra Jumala antaa hänelle hänen isänsä Daavidin valtaistuimen. Hän hallitsee Jaakobin sukua ikuisesti, hänen kuninkuudellaan ei ole loppua." (Luuk. 1:30-33)

Marian ilmestyspäivän aiheena on enkeli Gabrielin ilmoitus neitsyt Marialle Jeesuksen syntymisestä. Marian saamassa lupauksessa näkyy Jumalan armon koko rikkaus. Maria asettuu kokonaan Jumalan käytettäväksi. Hän tekee sen tietoisesti ja ilmaisee oman suostumuksensa: "Minä olen Herran palvelijatar. Tapahtukoon minulle niin kuin sanoit."

Pastori Pentti Tepsa