maanantai, 25. huhtikuu 2022

Hyvä Paimen ja tämän maailman kansanjohtajat

B25E7FFE-441F-41C0-816A-B4E49E0A4898.jpg

 


Lappilaiseen tapaan olin nuoruudessani mukana porohommissa. Toki myös maatilalla jouduin paimentamaan lehmiä ja vasikoita. Erityisesti minuun teki vaikutuksen poromiesten taito liikuttaa isoja porotokkia. Erotusaidoilla näki monia työvaiheita, jotka osoittivat pitkää perinnettä ja työssä hankittua taitoa käsitellä laumaa eli tokkaa. Tuosta rinnalla kulkevasta johtamisesta, jaetusta vastuusta ja yhteiseen päämäärään työskentelystä voisi moni nykypäivän johtaja ottaa oppia.

Euroopan yllättänyt Venäjän hyökkäys Ukrainaan on saanut kansat kaipaamaan jälleen hyviä johtajia. Venäjän presidentti näyttää haluavan osoittaa voimaa, kuria ja valtaa. Ukrainan nuori presidentti taas tahtoo puhua medialle sotilaidensa keskeltä tai kansan parista. Hänestä tulee mieleen oikea kansan palvelija, joka haluaa pitää huolta maansa asioista ja ihmisistä.

Raamatussa hyvä paimen voi viitata Jumalaan tai Jeesukseen. Raamattu nimittää myös profeettoja sekä pappeja paimeniksi. Tästä on tullut meidänkin kirkkoomme pappia tarkoittava ammattinimeke pastori, joka on alunperin latinaa ja tarkoittaa paimenta. Pastorin työ on syvimmiltään uskon tiellä auttamista ja opastamista, jonkin verran olisi ehdittävä myös tutkia hengellisiä asioita.

Kristillinen usko on uskottavissa ja vastaanotettavissa yhdeltä seisomalta, mutta sen tutkimiseen voi käyttää kokonaisen elämän. Usko ja vanhurskaus ovat Jumalan lahjaa, ja pelastumme yksin armosta, yksin Kristuksen työn ansioista. Silti uskon salaisuuksien tutkailu voi tuottaa iloa ja auttaa jaksamaan uskon tiellä. Äskettäin mietiskelin erään kysymyksen vuoksi Pyhää Kolminaisuutta, joka siis tarkoittaa Isää, Poikaa ja Pyhää Henkeä.

Varhainen kirkkoisä Tertullianus toi termin Pyhä Kolminaisuus (latinan trinitas) kristilliseen sanastoon, ja esitteli siihen liittyvän ajatuksen kolmesta persoonasta, mutta yhdestä olemuksesta (latinan tres personae, una substantia). Käsite persoona tarkoitti tuohon aikaan lähinnä kasvojen tunnistettavia piirteitä, ei siis erillisyyttä. Jumala on Raamatunkin mukaan yksi ja yhtä olemusta, mutta on ilmoittanut meille itsensä kolmen kasvonaamion kautta.

Kristusta koskeva kaksiluonto-oppi taas sisältää tiivistettynä raamatullisen ajatuksen siitä, että Jeesus Kristus on samalla kertaa täysin ihminen ja täysin Jumala. Kaksi luontoa läpäisevät toisensa kuin tuli läpäisee raudan sepän pajan ahjossa, kuului vanha vertaus.

Hyvä paimen antaa itsensä uhriksi lampaiden vuoksi. Herramme Jeesuksen uhrin ansiosta uusi elämä sovitetulla sydämellä on mahdollista. Kristuksen ylösnousemuksen jälkeen sama ylösnousemusvoima on uuden elämän versomisen voimana myös uudessa Jumalan mielen mukaisessa elämässä.

”Ja kuitenkin: hän kantoi meidän kipumme, otti taakakseen meidän sairautemme. Omista teoistaan me uskoimme hänen kärsivän rangaistusta, luulimme Jumalan häntä niistä lyövän ja kurittavan, vaikka meidän rikkomuksemme olivat hänet lävistäneet ja meidän pahat tekomme hänet ruhjoneet. Hän kärsi rangaistuksen, jotta meillä olisi rauha, hänen haavojensa hinnalla me olemme parantuneet.” Jes. 53:4–5

 

Kirkkoherra Pentti Tepsa

Kemijärven seurakunta

tiistai, 22. syyskuu 2020

Minä tiedän, että lunastajani elää.

51ABDB7D-5FA7-47E8-964A-FC3C44151AB6.jpg

Sain äskettäin käsiini uuden kirjan hyvästä elämästä. Se oli tanskalaisten hygge-käsitteen pohdintaa ulkoisestikin kauniissa Hygge-kirjassa. Kotoisa, miellyttävä, mukava ja leppoisa kiteytyvät tanskan kielessä sanaan hygge, jota käytetään kaikesta hykerryttävän mukavasta. Asiaan kuuluu, ettei sanaa pysty edes kääntämään kyllin hyvin millekään muulle kielelle.  

Suomessakin on sana, jota ei yhdellä sanalla pysty kääntämään, se on sisu. Me pidämme sitä ylpeästi esillä: suomalainen sisu. Mielenkiintoista on, että Tanskaa kuvaa hygge ja Suomea sisu. Hygge kertoo hyvästä olosta ja sisu taas kertoo kyvystä sietää pahaa oloa.

Suomella ja Tanskalla on erilainen historia. Sitkasta on kansa ollut myös juuttien maalla, en sitä kiellä. Ehkä Suomemme vaiheet menneinä vuosisatoina ovat kuitenkin olleet karumpia. On ollut pakko oppia vaikeissa oloissa selviytymistä. Muutenkin leppoisan ja hyvän olon etsiminen voi johtaa koko elämän laimenemiseen — turtumiseen. Ongelmien taipumattomassa selvittelyssä saattaa sitä vastaoin piillä oma rikkautensa. Helppo elämä ei nimittäin takaa onnellista elämää.

Silti elämässä saa tunnelmoida. Lapin luonto tarjoaa meille siihen upeat mahdollisuudet. Syksyn värit näkyvät jo metsissä ja tuntureilla. Kairan kulkija voi nauttia pimenevässä illassa nuotion satumaisesta hehkusta tai kämpän kaminan lämpimästä huminasta. Syksyisen luonnon riisuuntuminen puhuu elämän katoavaisuudesta. Ennemmin tai myöhemmin meidän kaikkien on totuttava luopumaan.

Silti jää toivo — nukahtaessamme ikuisen Jumalan syliin jäämme ikävöimään Herran näkemistä. Kauniisti sen sanoo Raamatussa suurten kipujen ja koettelemusten mies Job: ”Minä tiedän, että lunastajani elää. Hän sanoo viimeisen sanan maan päällä. Ja sitten, kun minun nahkani on riekaleina ja lihani on riistetty irti, minä saan nähdä Jumalan, saan katsella häntä omin silmin, ja silmäni näkevät: hän ei ole minulle outo! Tätä minun sydämeni kaipaa.”(Job 19: 25-27)

Heprean sana go'el eli lunastaja viittaa Jumalaan vapauttajana, mutta pitää sisällään myös ajatuksen vapaaksi ostamisesta. Herramme Jeesus Kristus itse maksoi jokaisesta meistä kalliilla verellään. Olemme ostettuja vapaiksi synnin ja kuoleman orjuudesta iankaikkista elämää varten. Syksyn kuolevat lehdet jättävät jälkeensä paljaan oksan, joka koko pitkän talven kantaa uuden kasvun ja elämän salaisuutta, jonka me keväällä parhaiten ymmärrämme.


Pentti Tepsa
Kemijärven kirkkoherra


lauantai, 1. elokuu 2020

Totuus tekee vapaaksi.

230E0DD7-D82E-4410-ACD3-B640A8881BD2.jpg

 
Kun kiertelemättä sanoo niin kuin asia on, ei tarvitse enää selitellä. Sen sijaan hätävalheitakin on usein paikkailtava uusilla pötypuheilla. Olen kuullut, että ammattitaitoisilla poliiseilla ja kokeneilla opettajilla on taito nähdä, milloin ihminen yrittää syöttää pajunköyttä ja milloin hän on tosissaan. Se liittynee koulittuun ihmistuntemukseen, joka tuottaa lähes vaistomaisesti pieniä havaintoja puheesta ja käytöksestä. Luikurin puhujan paljastuminen jo alkuvaiheessa olisi todella parasta myös hänelle itselleen.
 
Niin sanottujen "ilmasta koiteltavien" juttujen tai "kalajuttujen" kertominen saattaa sinänsä olla harmitonta arkipäivän satuilua. Vakavaksi valehteleminen muuttuu silloin, kun sillä peitellään rikosta tai aiheutetaan jotakin pahaa lähimmäiselle. Meidän olisi puhuttava totta toisistamme. Raamatun kymmenen käskyn 8. käsky kehottaa: Älä sano väärää todistusta lähimmäisestäsi.
 
Valheen tietä on kutsuttu myös laveaksi tieksi ja vastakohtana taas totuutta kaidaksi. Evankeliumissa Jeesus sanoo: ”Menkää sisään ahtaasta portista. Monet menevät avarasta portista ja laveaa tietä, mutta se vie kadotukseen. Miten ahdas onkaan se portti ja kapea se tie, joka vie elämään, ja vain harvat löytävät sen!” (Matt. 7: 13-14) Jeesuksen neuvo on valita ahdas portti ja kapea tie, vaikka se tuntuisikin haastavammalta tai vaikka sen valinnan myötä jäisikin vähemmistöön, ehkäpä jopa yksin.
 
Yksi aikamme harhoja on luulla, että enemmistö on aina oikeassa. Enemmistöpäätös voi olla demokratian kannalta perusteltu, mutta pelkkä enemmistön kannatus ei tee jostakin asiasta totta. Totta on se, mikä kiistämättömien tosiasioiden valossa pitää paikkansa. Myönnettävä toki on, että monet perimmäiset kysymykset jäävät lopullista vastausta vaille täällä ajassa, silti ne ovat elämän ja iankaikkisuuden kannalta tärkeitä kysymyksiä.
 
Koeteltu tapa pohtia oikea ja väärää tietä on tutkia seurauksia. Millaisia hedelmiä tietyt ratkaisut tuottavat? Lavea, leveä tai helppo tie ei vie hyvään päämäärään, siitä sen tunnistaa. Lohdullista on toisaalta se, että totuuteen ja elämään vievä portti on matkan varrella edelleen tarjolla. Yksin se voisi olla liian vaikea löytää, mutta Herramme ja Vapahtajamme Jeesus itse kutsuu ja opastaa meitä tuolle tielle. Jeesus sanoo itsestään: --"Minä olen tie, totuus ja elämä." -- (Joh. 14:6)
 
Kristinuskon käsitykseen totuudesta kuuluu aina anteeksiantamus ja armo. Parannus ja asioiden oikaisu on siis aina tarjolla. Saamme jopa Jumalalta voimaa riippua kiinni totuudenmukaisessa elämässä. Totuus tekee vapaaksi valheen sitovista voimista.
 
Pentti Tepsa, Kemijärven kirkkoherra

 

lauantai, 25. heinäkuu 2020

Miten säilyttää sisäinen rauha ja mielen kirkkaus?

E555118F-9DDA-459B-9112-957F8E347D10.jpg


Voi hyvä tavaton, unohdinko kännykän? Kaikki matkatavarat oli kaivettava ja kuohutettava. Koko reissun tekeminen tuntui yhtäkkiä stressaavalta. Oli vielä yritettävä soittaa majapaikkaan. Löytyihän se lopulta matkatavaroista, mutta aikalailla ehdin huolestua. Kun tilanne on päällä, on vaikea saada itseään rauhoittumaan, vaikka tajuaisikin hätäilyn hyödyttömyyden.

Levollisuuden salaisuus on joskus siinä, että lopettaa hyödyttömän tempoilun ja jää olemaan — huolestumistaan pois varovasti tarkastellen: Mistähän tuo nyt tulee?

Antaessaan Moosekselle kansansa johtajan tehtävän Jumala kertoi nimekseen ”Minä olen se, joka olen.” (2. Moos. 3:14) Tähän sisältyy lupaus, että Jumalan yhteydessä mekin löydämme todellisen olemisen, jolla on myös iankaikkinen luonne.

Kun Jeesus Kristus ilmestyi opetuslapsilleen, hän tervehti: "Rauha teille!" Se oli tyypillinen heprealainen tervehdys. Yhä edelleen Israelissa toivotetaan rauhaa, shalom, kun tavataan. Kristillisessä uskossa on myös kysymys sisimmän levosta ja rauhasta. Se on Jumalan mielen mukaista olemista.

Vaikka tyyneys on monien mielestä toivottava olotila, meidän on merkillisen vaikeaa suostua siihen. Rauhoittuminen nimittäin vaatii itsekeskeisyydestä luopumista. Asioiden mutkaton sujuminen minun kannaltani ei ole aina itsestään selvää. Ei silti kannata menettää rauhaansa, vaikka tulisi vastoinkäymisiä. Kannattaa pitää sisimmän levollisuus silloinkin, kun huolet tuntuvat kaatuvan päälle.

Jumalan rauha on myös omantunnon rauhaa. Levoton omatunto saa levon, kun synnit saadaan anteeksi Jeesuksen ristinuhrin tähden. Siksi synnintunnustus on aina olennainen osa rukousta ja hiljentymistä. Se ei ole syyllisyydessä rypemistä, vaan armossa uudistumista.

Rukoushiljaisuuteen vetäytyminen on tie rauhoittumiseen. Se lähtee liikkeelle siitä tosiasiasta, että rukous on pohjimmiltaan kuuntelemaan jäämistä. Hiljentymistä on syytä harjoitella säännöllisesti. Vähitellen itsellekin herää kysymys: Maltanko missään vaiheessa hylätä sisimmän hiljaisuutta? 

Raamattu neuvoo rukoilijaa: "Hän virvoittaa väsyneen ja antaa heikolle voimaa. Nuoretkin väsyvät ja nääntyvät, nuorukaiset kompastelevat ja kaatuvat, mutta kaikki, jotka Herraa odottavat, saavat uuden voiman, he kohoavat siivilleen kuin kotkat. He juoksevat eivätkä uuvu, he vaeltavat eivätkä väsy." (Jes. 40:29-31)


Pentti Tepsa, Kemijärven kirkkoherra


tiistai, 2. kesäkuu 2020

Helluntai on Pyhän Hengen juhla.

IMG_9805-1.jpg

Tänä keväänä Kemijärven altaan pinta oli laskettu niin alas, että sen huomasi paljain silmin. Paikoin jäät olivat pohjalla kuivan maan päällä. Näin oli jouduttu tekemään, jotta pohjoisesta tulevat sulamisvedet eivät tulvisi yli äyräiden ja tuottaisi pahaa tuhoa. Luiron, Kemijoen ja Kitisen latvoilla on paljon lunta ja säät näyttävät lämpenevän nopeasti. Toivomme ja rukoilemme, että sulaminen ja tulvivat vedet jakaantuisivat mahdollisimman tasaisesti ja pitkälle ajalle. 

Myös evankeliumissa (Joh. 7:37-39) Jeesus puhuu Jerusalemin temppelialueelle kokoontuneille kuulijoilleen vedestä, tällä kertaa tosin elävästä vedestä, virtaavasta lähdevedestä, jolla on hyvä sammuttaa janonsa. Raamattu tuntee hyvin myös veden tuhoavan voiman myrskyjen ja tuhotulvien yhteydessä. Nyt lehtimajajuhlan viimeisenä päivänä Jerusalemin temppelissä kuitenkin juhlittiin sitä erämaavaelluksen janojuomaa, jota Mooses Jumalan ohjeen mukaisesti löi sauvallaan kalliosta. Vertauskuvallisesti Siiloan altaan lähdevettä kannettiin kultaisessa astiassa temppeliin.

Jeesus ottaa puheensa lähtökohdaksi tuon veteen liittyvän juhlaperinteen ja kutsuu ihmisiä: ”Jos jonkun on jano, tulkoon minun luokseni ja juokoon!” Näin hän sanoi ääneen sen, mitä hänet kohdanneet ihmiset olivat itsekin todenneet. Herra Jeesus oli opettanut ja parantanut ihmisiä niin, että kukin oli saanut avun hätäänsä. Tämä Vapahtajan sana kuuluu myös meille. Jos tarvitset apua, tule Jeesuksen luokse. Hän sanoo: ” Joka uskoo minuun, 'hänen sisimmästään kumpuavat elävän veden virrat', niin kuin kirjoituksissa sanotaan." (Joh. 7:38)

Kun sinä lähetät henkesi, se luo uutta elämää. ( Ps. 104: 30 ) Lukiessamme Raamattua on Pyhä Henki mukana jo alussa. Luomiskertomuksessa kuvataan, kuinka Jumalan henki liikkui vetten päällä. Tähän uutta luovaan Henkeen on helppo eläytyä juuri helluntaina keskellä itäisen Lapin maisemia: Kaikki ympärillä herää eloon kevään lämmössä ja auringon valossa. Maisema alkaa kukkia ja vihertyä.

Pyhän Hengen tehtävä on saada sisimpämme kukoistamaan ja tuottamaan hengellistä hedelmää. Hengen hedelmiä ovat rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, lempeys ja itsehillintä. ( Gal. 5: 22-23 ) Henki myös varustaa meidät moninaisilla armolahjoillaan, joilla Hän hoitaa paitsi omaa sieluamme myös seurakuntaa ja koko kirkkoa.

Jumalan Pyhä Henki toimii meissä ja saa sijaa meissä luetun ja saarnatun Jumalan sanan eli Raamatun välityksellä sekä pyhien sakramenttien kasteen ja ehtoollisen kautta. Kastamisen ja ehtoollisen vieton yhteydessä on erityinen "epikleesirukous", jossa pyydetään Pyhää Henkeä tulemaan ja täyttämään uskovien sydämet. Hän ei ole jokin kasvoton voima, vaan persoona, kolmiyhteisen Jumalan yhteydessä.


Kemijärven kirkkoherra Pentti Tepsa