Tämä kameli järsii nurmikkoa Jerusalemissa Öljymäellä. Mielikuvissani itämaan tietäjät liikkuivat kamerikaravaanissa, vaikka tarkkaa tietoa minulla ei asiasta ole.

Joulun ajan olemme saaneet selkeinä iltoina ihastella kaunista tähtitaivasta. Tuskinpa kukaan voi olla viehättymättä noista avaruuden sinessä loistavista valoista. Kaikkeus puhuttelee, kun vain varaa aikaa katsella ja kuunnella hiljaa. Raamattu on hyvin tietoinen siitä, että idässä Eufratin ja Tigriksen seuduilla Mesopotamiassa oli tutkittu tähtitiedettä tuhansia vuosia. Aikansa tiede on läsnä, kun Kristus lapsen seimelle saapuivat myös tietäjät idästä.

Tästä kerrotaan Matteuksen evankeliumissa: ”Kuninkaan sanat kuultuaan tietäjät lähtivät matkaan, ja tähti, jonka he olivat nähneet nousevan taivaalle, kulki heidän edellään. Kun tähti tuli sen paikan yläpuolelle, missä lapsi oli, se pysähtyi siihen. Miehet näkivät tähden, ja heidät valtasi suuri ilo. He menivät taloon ja näkivät lapsen ja hänen äitinsä Marian. Silloin he maahan heittäytyen kumarsivat lasta, avasivat arkkunsa ja antoivat hänelle kalliita lahjoja: kultaa, suitsuketta ja mirhaa.” (Matt. 2:9-11)

Muistamme loppiaisena Itämaan tietäjiä, jotka tulevat kaukaa kotimaistaan ja palaavat uuden tiedon kanssa. He olivat löytäneet kuninkaan ja herransa, saaneet kumartaa häntä sekä antaa hänelle lahjojaan. Päällimmäiseksi näyttää jäävän ilo. Se on ”heuristista” tiedemiehen ja tutkijan onnea. Vilpitön tutkiminen on yksi inhimillisen kulttuurin viehättävimmistä piirteistä; se synnyttää puhdasta iloa. 

Tietäjät kunnioittavat Jeesus lasta maahan saakka kumartamalla. Tämä viittaa siihen, että he ymmärsivät löytäneensä kuninkaan, joka oli enemmän kuin maallinen majesteetti. Kukaan pienen kuningaskunnan ruhtinas ei olisi ansainnut sellaista palvontaa ja niin kallisarvoisia lahjoja. Kulta viittaa katoamattomaan kuninkuuteen. Suitsukkeet kertovat rukouksesta ja palvonnasta. Mirha liittyy hautaamiseen ja viittaa ikuiseen elämään sekä ylösnousemukseen.

Pastori Pentti Tepsa