Tässä on vielä näkymä Jerusalemin vanhaan kaupunkiin ja takana avautuvaan uuteen keskustaan. Otin kuvan Öljymäeltä kaupungin itäpuolelta. Suuntasin kamerani jo laskemassa olevaa aurinkoa kohden ja toivoin illan säteiden tarttuvan kuvaan.

Etualalla Kidronin laaksosta noustessa kohoavat turkkilaisajan muurit. Muurien takana kohoaa kultakupolinen Kalliomoskeija arabiaksi As Saqr. Moskeija-alue lepää ilmeisesti osittain muinaisella Jerusalemin temppelin alueella. Katsoiko Jeesus viimeisenä pääsiäisenään juuri tätä näkymää Öljymäeltä, laskevan auringon säteitä Herran temppelin harjalla?

Tämän näkymän haluan muiden muassa muistaa nyt palattuani jo Suomeen. Minua se muistuttaa kulttuurillisista jalanjäjistä, tai pitäisiko ilmaista, että kulttuurit ovat jättäneet sormenjälkensä ajan peilipinnalle.

Nykyisen Israelin tai muinaisen Syyro-Palestiinan maaperään ovat monet muinaiset kulttuurit painaneet jalanjälkensä. Meille tutuin on juutalais-kristillinen kulttuurijatkumo. Arkeologiassa ja historiassa vallitsee kuitenkin kulttuurinen polyfonisuus, joka tekee tästä alueesta niin mielenkiintoisen. Toivottavasti emme harrasta historian etnistä siivousta, vaan hyväksymme menneisyyden moniäänisyyden.

Nykyään on tullut tavaksi puhua luonnonsuojelun yhteydessä ihmisen ekologisesta jalanjäljestä. Toivottavaa olisi mahdollisimman pieni kulutus, siis kevyt jalanjälki. Samaan tapaan voisi puhua kulttuurisesta jalanjäljestä. Voisiko meistä jäädä myönteinen ja säilyttävä jälki?

Pentti Tepsa