Ensilumi yllättää aina. Syksyyn riutunut maisema saa valkoisen peitteen. Lapin ensilumi, jota joka kerta ihastelen, saattaa minut pohtimaan apostoli Paavalin sanoja katovasta ja katoamattomasta:

"Nyt ilmoitan teille salaisuuden: Me emme kaikki kuole,
mutta kaikki me muutumme, yhtäkkiä, silmänräpäyksessä,
viimeisen pasuunan soidessa. Pasuuna soi, ja kuolleet
herätetään katoamattomina ja me muut muutumme.
Tämän katoavan on näet pukeuduttava katoamattomuuteen
ja kuolevaisen kuolemattomuuteen.
Mutta kun katoava pukeutuu katoamattomuuteen ja
kuolevainen kuolemattomuuteen,
silloin toteutuu kirjoitusten sana:
-- Kuolema on nielty ja voitto saatu."
( 1. Kor. 15:51-54 )

Silloin kun nuoruuden voima pakotti jäsenissä, en tullut paljonkaan muistaneeksi omaa katoavaisuuttani. Elämä ja vuodet opettavat sen, että tässä maailmassa emme ole pysyviä. Kovin vähän on, tai ei juuri ollenkaan, sellaista ajallista johon lopulta voisimme turvautua. Jeesus Kristus on sama eilen ja tänään -iankaikkisesti. Ikuisen Jumalan suojassa on meidän ikuinen majamme. Apostoli Paavali puhuu jopa Kristuksen päälle pukemisesta selittäessään kastetta ja uskoa:

"Te kaikki olette Jumalan lapsia, kun uskotte Kristukseen Jeesukseen. Kaikki te, jotka olette Kristukseen kastettuja, olette pukeneet Kristuksen yllenne. Yhdentekevää, oletko juutalainen vai kreikkalainen, orja vai vapaa, mies vai nainen, sillä Kristuksessa Jeesuksessa te kaikki olette yksi. Ja jos te kerran olette Kristuksen omia, te olette Abrahamin jälkeläisiä ja saatte periä sen, mikä hänelle oli luvattu."  ( Gal.3:26-29 )