Uskon iankaikkisen elämän

Kaikille kristillisille kirkoille yhteinen apostolinen uskontunnustus päättyy sanoihin: ”ja iankaikkisen elämän”. Jumalaan uskomisen luonnollinen seuraus on, että uskoo myös ikuiseen elämään, sillä Jumala on ikuinen.

Kuoleman jälkeistä elämää ei liene mahdollista osoittaa todeksi tässä ajassa, se jää meille uskon salaisuudeksi. Tämä toive on kuitenkin yhtä vanha kuin ihmiskunta ja se löytyy jokaisesta muinaisesta korkeakulttuurista, niin myös Raamatusta.

Luonnontieteellisen tai lääketieteellisen tutkimuksen keinoillakaan emme pääse katsomaan kuoleman esiripun taakse. Meillä on kuitenkin niiden kertomuksia, jotka ovat olleet jonkin aikaa kuolleina ja sitten saatu elvytettyä takaisin elämään. Itsekin tunnen tällaisen ihmisen.

Toisistaan riippumattomasti kuolemanjälkeiset kokemukset näyttäisivät todistavan samansuuntaisesti: matka jatkuu. Useat muistelevat kokeneensa eletyn elämän kulkevan ohi kuin filminauhana. Monet kertovat joutuneensa arvioimaan uudestaan omaa elettyä elämäänsä. Jonkinlainen Valo-olennon ja valon maailman kohtaaminen on koettu silti usein myönteisenä. Näiden kuolemanjälkeisten kokemusten on selitetty johtuvan aivojen hapenpuutteesta, mutta tämä ei tuntuisi selittävän kaikkea. Miksi aivot tuottavat tällaisen näytelmän, miksi ne eivät vain sammu?

Syystalveen ajoittuvana Pyhäinpäivänä meillä on tapana muistaa poisnukkuneita läheisiämme. Haudoille syttyy kynttilöiden meri. Osoitamme käytännössä, että kuolema ei ole katkaissut lopullisesti rakkauden siteitä, vaan rakkaus kantaa ajan tuolle puolen.

Raamatun viimeinen kirja kuvaa Jeesukseen Kristukseen uskovien iankaikkista osaa seuraavasti: "-- Nämä ovat päässeet suuresta ahdingosta. He ovat pesseet vaatteensa ja valkaisseet ne Karitsan veressä. Sen tähden he ovat Jumalan valtaistuimen edessä ja palvelevat häntä hänen pyhäkössään päivin ja öin, ja hän, joka istuu valtaistuimella, on levittänyt telttansa heidän ylleen. Nälkä ei heitä enää vaivaa, ei jano, enää ei heitä polta aurinko eikä paahtava helle. Karitsa, joka on valtaistuimen edessä, kaitsee heitä ja vie heidät elämän veden lähteille, ja Jumala pyyhkii heidän silmistään kaikki kyyneleet.” (Ilm. 7:14-17)

 

Pastori Pentti Tepsa