Joh. 15:10-17 sunnuntain evankeliumi

”Minä olen tosi viinipuu, ja Isäni on viinitarhuri.” (Joh. 15:1) Jeesus esittää Johanneksen evankeliumin 15. luvussa vertauksen itsestään viinipuuna. Tämä on yksi niistä salaperäisistä ”minä olen” -lauseista, joilla Herramme myös viittaa Jumalalliseen alkuperäänsä. Nimittäin heprealaisessa raamatussa, VT:n puolella, Jumala esittelee itsensä sanoilla: ”minä olen” (2. Moos. 3:14) 

 

Jeesus ei kutsu seuraajiaan viiniköynnösten kasvattajiksi, vaan olemaan viinipuun oksina, kasvavina osina tuossa salaperäisessä kasvissa, vieläpä rypäleitä tuottavina oksina. Puutarhuri on itse Isä Jumala. Välimeren maissa viiniköynnöksiä voi nähdä muuallakin kuin viinitarhoilla. Joskus talon kattokerroksen vihreä katto voi olla kokonaan viinipuuta, vihreää, kasvavaa ja täynnä rypäleitä. Laajan, koko katon peittävän kasvuston liittää maahan vain yksi runko, joka kulkee talon seinää pitkin. Sellaisen ihmeellisen puun oksina me saamme olla.

 

"Olen puhunut teille tämän, jotta teillä olisi minun iloni sydämessänne ja teidän ilonne tulisi täydelliseksi. (Joh. 15:11) Jeesus siis puhuu viimeisen yhteisen aterian jälkeen opetuslapsilleen, juuri ennen kärsimystään ja kuolemaansa. Sanavalinnat ja vertaukset tuntuvat kirjallisuudenhistorian kauneimmilta, niissä näkyy syvä valo ja ilo huolimatta tuosta synkästä ajankohdasta.

 

Tuskinpa kukaan opetuslapsista kykeni Vapahtajamme kuoleman jälkeen kuivin silmin muistelemaan Herran sanoja ilosta. Hän puhui, jotta kuulijoilla olisi hänen lahjoittamansa ilo sydämissään. Se tekee täydelliseksi ihmisen oman sisimmän ilon. Vain syntinsä anteeksi saanut ja Herramme armollista läsnäoloa maistanut pystyy ymmärtämään sen riemun puhtauden ja voimallisuuden,  siitä täydellisyydestä Herramme tässä puhuu.

 

Tässä on pysyvä perustelu tulla aina sanan kuuloon. Tämä lupaus vieköön meidät myös toistuvasti lukemaan evankeliumeja. Herra Jeesus, paras opettajamme sanallaan opettaa, jotta meidän ilomme voisi olla täydellinen. Tulemme siis kirkkoonkin, jotta ilo meissä tulisi täydelliseksi.

 

Rakkaus koko ihmiskuntaa kohtaan vei Jeesuksen ristin tielle. Siksi Herramme seuraavat sanat rakkaudesta ovat painavia ja tosia: ”Minun käskyni on tämä: rakastakaa toisianne, niin kuin minä olen rakastanut teitä. Suurempaa rakkautta ei kukaan voi osoittaa, kuin että antaa henkensä ystäviensä puolesta.” (Joh. 15:12-13)

 

Aivan niin kuin Jeesuskin oli valinnut ja kutsunut opetuslapsiaan, niin myös Herran seuraajia kutsutaan etsimään ja opastamaan ihmisiä Jumalan yhteyteen. Samoin kuin hän oli opettanut Isän Jumalan hyvää tahtoa oppilailleen, samoin on tarkoitettu, että myös kristityt elävät opettaen Jumalan hyvää tahtoa toisilleen. Evankeliumi ristillä kuolleesta ja haudastaan ylösnousseesta Vapahtajasta oli heti alussa tarkoitettu lähtemään liikkeelle ja tuottamaan hedelmää. Juuri rakkaus oli liikkeelle saattavana voimana: ”jotta teillä olisi minun iloni sydämessänne ja teidän ilonne tulisi täydelliseksi.”

 

”Ette te valinneet minua, vaan minä valitsin teidät, ja minun tahtoni on, että te lähdette liikkeelle ja tuotatte hedelmää, sitä hedelmää joka pysyy. Kun niin teette, Isä antaa teille kaiken, mitä minun nimessäni häneltä pyydätte.” (Joh. 15:16) Kun me kerromme Vapahtajasta ja pelastuksesta eteenpäin muille ihmisille, me tuotamme iankaikkisen elämän hedelmiä. Se on siis hedelmää, joka pysyy. Evankeliumin kuullut ja sen uskonut on tullut iankaikkisen elämän perilliseksi. Tässä työssä tai muussakaan vaelluksessamme meidän ei tarvitse toimia omin voimin. Herramme lupaa, että Isä antaa meille kaiken, mitä Jeesuksen nimessä pyydämme.

 

Oletko muuten kokeillut osoittaa jotakin Jumalasta muille ihan omin voimin? Minä olen. Se ei toiminut. Uskonelämän kaikki osa-alueet hoituvat parhaiten silloin, kun annamme Taivaan Isän varustaa meidät. Oletko puhunut uskosta  Jumalaan jollekin ilman rukousta? Se ei ehkä toiminut. Vanha neuvo kuuluu: Jos haluat esitellä Jeesuksen jollekin, esittele hänet ensin Jeesukselle rukouksessa.

 

Oletko puhunut jollekin Jumalasta jostakin muusta syystä kuin rakkaudesta? Rakkaudeton todistus Herrasta ei vakuuta. Ihmiset kaipaavat puhetta siitä Raamatun Jumalasta, josta sanotaan, että Hän on rakkaus. Ihmisen suurin ikävä on tulla rakastetuksi ja saada rakastaa.

 

Jeesus sanoi: ”Tämän käskyn minä teille annan: rakastakaa toisianne.” (Joh. 15:17) Jumalan rakkaus on kutsu hyväksyvään yhteyteen. Kristitty elää armon varassa nauttien niistä hyvistä lahjoista, joita Jumala runsain määrin hyvyydessään antaa. Rakkaus tarkoittaa sitä, että me kaikin tavoin välitämme eteenpäin niitä Taivaan Isän runsaita lahjoja, joita itsekin olemme saaneet. Siinä tapahtuukin oikeasti ihme, kysymys ei olekaan lopulta meidän rakkaudestamme, vaan Kristus rakastaa meissä. Hän on tuonut rakkautensa meihin ja tehnyt rakkauden meissä täydelliseksi.

 

Pentti Tepsa

Kemijärven kirkkoherra