Tunturivaelluksella oppii aikaa myöden tuntemaan itseään. Vähitellen alkaa mitoittaa voimansa oikein. Osaa suunnitella matkansa kantamuksiinsa ja kuntoonsa nähden. Lepohetketkin sattuvat paremmin kohdalleen. Vaelluskaveri voi olla avuksi, joskus tosin kulku saattaa mennä matkakumppanin toppuutteluksi. Hyvät kumppanit hiovat toinen toistaan.

Hengellisen elämän yksi päämäärä on kasvaa sekä Jumalan tuntemisessa että itsensä ymmärtämisessä. Evankeliumi (Matt. 23: 1-12) haastaa meidät tutkimaan ulkoisten seikkojen sijasta sisimmän tilaa. Teot ja puheet paljastavat tosiasioita itsestämme. Jeesus kiinnitti huomiota siihen, että monet fariseukset, jotka olivat arvostettuja uskonnollisia opettajia, puhuivat toista ja tekivät toista.

Ihanneminän ja arkisen minän välillä on ymmärrettävästikin eroa. Itsekin haluaisin olla parempi kuin oikeasti olen. Tämä ei ole niin tavatonta. Vaikeaksi tuo ristiriita muodostuu vasta silloin, kun emme myönnä sen olemassaoloa. Kasvu on oikeastaan mahdollista vain sille, joka myöntää keskenkasvuisuutensa.

Kolmiyhteinen Jumala on vaelluskumppani, joka ei jätä meitä selviytymään yksin. Hengellisellä vaelluksella ei tarvitse jaksaa omin voimin. Se, joka ymmärtää oman rajallisuutensa, osaa turvautua Kristuksen täyttämään työhön.

Jeesus opettaa evankeliumissa: "Älkää te antako kutsua itseänne rabbiksi, sillä teillä on vain yksi opettaja ja te olette kaikki veljiä. Älkää myöskään kutsuko isäksi ketään, joka on maan päällä, sillä vain yksi on teille isä, hän, joka on taivaissa. Älkää antako kutsua itseänne oppimestariksi, sillä teillä on vain yksi mestari, Kristus. Joka teistä on suurin, se olkoon toisten palvelija. Sillä joka itsensä korottaa, se alennetaan, mutta joka itsensä alentaa, se korotetaan." (Matt. 23:8-12)

Pastori Pentti Tepsa