E555118F-9DDA-459B-9112-957F8E347D10.jpg


Voi hyvä tavaton, unohdinko kännykän? Kaikki matkatavarat oli kaivettava ja kuohutettava. Koko reissun tekeminen tuntui yhtäkkiä stressaavalta. Oli vielä yritettävä soittaa majapaikkaan. Löytyihän se lopulta matkatavaroista, mutta aikalailla ehdin huolestua. Kun tilanne on päällä, on vaikea saada itseään rauhoittumaan, vaikka tajuaisikin hätäilyn hyödyttömyyden.

Levollisuuden salaisuus on joskus siinä, että lopettaa hyödyttömän tempoilun ja jää olemaan — huolestumistaan pois varovasti tarkastellen: Mistähän tuo nyt tulee?

Antaessaan Moosekselle kansansa johtajan tehtävän Jumala kertoi nimekseen ”Minä olen se, joka olen.” (2. Moos. 3:14) Tähän sisältyy lupaus, että Jumalan yhteydessä mekin löydämme todellisen olemisen, jolla on myös iankaikkinen luonne.

Kun Jeesus Kristus ilmestyi opetuslapsilleen, hän tervehti: "Rauha teille!" Se oli tyypillinen heprealainen tervehdys. Yhä edelleen Israelissa toivotetaan rauhaa, shalom, kun tavataan. Kristillisessä uskossa on myös kysymys sisimmän levosta ja rauhasta. Se on Jumalan mielen mukaista olemista.

Vaikka tyyneys on monien mielestä toivottava olotila, meidän on merkillisen vaikeaa suostua siihen. Rauhoittuminen nimittäin vaatii itsekeskeisyydestä luopumista. Asioiden mutkaton sujuminen minun kannaltani ei ole aina itsestään selvää. Ei silti kannata menettää rauhaansa, vaikka tulisi vastoinkäymisiä. Kannattaa pitää sisimmän levollisuus silloinkin, kun huolet tuntuvat kaatuvan päälle.

Jumalan rauha on myös omantunnon rauhaa. Levoton omatunto saa levon, kun synnit saadaan anteeksi Jeesuksen ristinuhrin tähden. Siksi synnintunnustus on aina olennainen osa rukousta ja hiljentymistä. Se ei ole syyllisyydessä rypemistä, vaan armossa uudistumista.

Rukoushiljaisuuteen vetäytyminen on tie rauhoittumiseen. Se lähtee liikkeelle siitä tosiasiasta, että rukous on pohjimmiltaan kuuntelemaan jäämistä. Hiljentymistä on syytä harjoitella säännöllisesti. Vähitellen itsellekin herää kysymys: Maltanko missään vaiheessa hylätä sisimmän hiljaisuutta? 

Raamattu neuvoo rukoilijaa: "Hän virvoittaa väsyneen ja antaa heikolle voimaa. Nuoretkin väsyvät ja nääntyvät, nuorukaiset kompastelevat ja kaatuvat, mutta kaikki, jotka Herraa odottavat, saavat uuden voiman, he kohoavat siivilleen kuin kotkat. He juoksevat eivätkä uuvu, he vaeltavat eivätkä väsy." (Jes. 40:29-31)


Pentti Tepsa, Kemijärven kirkkoherra