Laskiaisena laskeudumme paastonaikaan, joka on katumusta ja mielenmuutosta varten. Elämänmenomme on usein kuin olisimme laskemassa mäkeä tunturin rinteessä. Niin kauan kuin alamäkeä riittää, tuntuu vauhti vain kiihtyvän. Valitettavasti läheskään kaikissa asioissa vauhti ei korjaa virheitä, vaan elämä saattaa luiskahtaa hyvinkin vaaralliseen kiitoon. On opittava jarruttamaan. Pysähtyminen  on terveellinen mahdollisuus muutokseen.

"Minä olen kuunnellut heitä tarkoin -- eivät he puhu niin kuin tulisi puhua. Kukaan ei kadu pahuuttaan, ei ajattele: "Mitä minä olenkaan tehnyt!" Jokainen juoksee kiireesti omaa tietään niin kuin taistelutantereella kiitävä ratsu. Haikarakin taivaalla tietää muuttoaikansa, kyyhkyset ja pääskyset osaavat tulla, kun niiden aika on. Mutta minun kansani ei halua tietää, mitä Herra on sille säätänyt." (Jer. 8:6-7)

Vauhti tuo jännitystä elämään ja se pitää ajatukset jossakin muualla, huolet eivät nouse pintaan. Tässä piilee kuitenkin se vaara, että pidämme itsemme jatkuvasti niin kiireisinä, että emme vain ehtisi miettiä ja muistella elämämme suuntaa ja valintoja. Syyllisyys ja häpeä saattavat tuntua liian vaikeilta kohdata, mutta anteeksianto ja eheytyminen edellyttävät juuri tuota kohtaamista.

Pysähtyminen ja rukoukseen hiljentyminen voi olla avain muutokseen. Pienikin hidastaminen vaikuttaa. Ehkä minun ei tarvitsekaan ihan kaikkeen ehtiä. Koko ajan ei tarvitse olla aktiivinen ja hyödyllinen, joskus parhaat asiat löytyvätkin hiljaisuudesta ja levosta. Paastonaikana luovumme jostakin, että voisimme taas löytää jotakin Jumalan tärkeistä lahjoista. Tärkeintä on, että saamme tulla ristin juurelle, sovituksen todellisuuteen.

Pentti Tepsa
Kirkkoherra