Tälle ajalle näyttää olevan tyypillistä uupumus. Työuupumus, loppuun palaminen tai masennussairaus on tullut yhä useamman suomalaisen tuttavaksi. Vaikka aihe on julkisessakin keskustelussa varsin tuttu, ei varsinaistaja lopullista lääkettä tähän yhä yleisempään suomalaiseen väsymiseen näy löytyvän.

Eri tahoilla on viime vuosina kyllä viritelty työssä jaksamisen kurssitusta ja terveysohjelmia on suunnattu sekä työelämään että opiskelijoiden maailmaan. Toistaiseksi vastakkaiset pyrkimykset ovat  kuitenkin olleet vielä vahvempia: Monilla työpaikoilla yhä vähemmän työntekijöitä huolehtii yhä suuremmasta työmäärästä. Myös opiskelijoita patistetaan valmistumaan nopeammin, silti entistä pätevämpinä ja myös työkokemusta hankkineina. Tehostaminen vaikuttaa jopa enemmän aatteelta kuin käytännön elämään perustuvalta ja järkiperäiseltä menetelmältä. Kaikki työuupumuksen ehkäisy on turhaa, jos tätä vallitsevaa tehokkuuden ideologiaa ei kyseenalaisteta. 

Raamattu puhuu paljon levosta. Maailmankaikkeuden suurin luova mahti eli Jumala lepäsi Hänkin seitsemäntenä päivänä. Hiljaisuus, lepo ja uni ovat keskeisessä roolissa monien Raamatun pyhien ihmisten vaiheissa. Ei siis ihme, että myös Jeesuksen Vuorisaarnassa levollinen huolettomuus on tärkeänä aiheena esillä.

Kristuksen julistama levon teologia (Matt. 6: 25-34) menee takuulla hukkaan, jos sitä yrittää käyttää pikalääkkeenä tai dopingina miettimättä elämäänsä syvällisemmin. Vuorisaarnan levon teologia ei ole tarkoitettu käytettäväksi uupumusta karkoittavaksi tehopakkaukseksi, vaan se on kutsu koko elämän perinpohjaiseen uudelleenarviointiin: ”Etsikää ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskasta tahtoaan, niin teille annetaan kaikki tämäkin. Älkää siis huolehtiko huomispäivästä, se pitää kyllä itsestään huolen.”

Pastori Pentti Tepsa