Pyhän kunnioitus auttaa pois itsekeskeisyydestä

Lapin luonto on lempeä ja lumoava. Siitä on tehty monia laulujakin.  Syyskesällä elokuussa  metsät ovat marjaisia ja päivät vielä lämpimiä. Erityisen kauniita ovat kanervakankaat, jotka kuultelevat violetin kukinnon eri sävyissä.

Silti Lapin luonnolla on myös ankara puolensa. Siitä ovat muistutuksena lähes joka kesä eksyneitten kulkijoiden ja marjamiesten kokemukset. Uutisista olemme valitettavasti tänäkin kesänä kuulleet marjastajan menehtymisestä. Metsässä ei ole varaa väärään huolettomuuteen, luontoa on osattava kunnioittaa.

Luonnossa meitä puhuttelee myös luomakunnan Herra. Luojan edessä on viisasta oppia pyhyyden kunnioitusta. Suurempansa kohtaaminen voi auttaa pois omasta pikkusieluisesta, itsekeskeisestä asenteesta. Olen huomannut, että lyhytkin retki erämaassa johdattaa pohtimaan omaa elämää. Olenko elänyt oikein, Jumalan tahdon mukaan ja lähimmäisteni parhaaksi?

Vanhan testamentin viisauskirjallisuuteen kuuluvassa Sananlaskujen kirjassa neuvotaan itsetutkisteluun ja synnintunnustukseen:

”Joka rikkomuksensa salaa, ei menesty,

joka ne  tunnustaa ja hylkää, saa armon.

Hyvin käy sen, joka tuntee pyhää pelkoa,

tuhoon kulkee se, joka kovettaa sydämensä.” (Sananl. 28: 13-14)

Ihmisen sisimmän herkkyyden, eli omantunnon, säilyminen on aivan erityisen tärkeää. Kovettuminen ja paatuminen suistavat elämän tieltä tuhon tielle. Siitä meidät voi varjella vain Jumalan armo Jeesuksessa Kristuksessa.

 

Pastori Pentti Tepsa