Täällä Lapissa huokaisemme helpotuksesta, kun kynttilänpäivän tienoilla aurinko alkaa jo näkyä. Huikaiseva valo nousee pakkasen ja lumen koristeleman maiseman ylle.

Aikaisempina vuosisatoina kynttilä oli arkinen valon lähde. Nyt meillä on sähkö ja parhaimmillaan voimakkaat led-lamput. Silti kynttilän liekki puhuttelee yhä, sillä se on enemmän elävää valoa kuin sähkövalo. Kynttilä valaisee, koska sen sydän palaa. Tässä kohtaa usko, tiede ja taide ovat samanlaisia. Valaiseva usko lähtee sydämestä, uutta löytävä tiede vaatii sisimmän intoa ja taiteilijan on palavasti eläydyttävä taiteeseensa. Soitinkaan ei soi tarpeeksi herkästi, ellei sen soittajan sydän samalla soi.

Mille sinun sydämesi palaa? Vai onko se vielä ollenkaan syttynyt? Tuntuuko, että olet vielä suitseva ja savuttava kynttilä, joka ei pala kunnolla. Älä pelkää. Jumala lupaa Raamatussa, että Kristus itse on meidän sydämemme valo ja palo. "Murtunutta ruokoa hän ei muserra, savuavaa lampunsydäntä hän ei sammuta. Hän on saattava oikeuden voittoon (Matt. 12:20)."

Erityisesti kynttilä on vertauskuva rukouksesta. Kolmiyhteisen Jumalan edessä hiljentyminen antaa sisimmällemme mahdollisuuden syttyä Jumalan tulesta, valaistua Herramme valosta. Sytytä kynttilä ja hiljenny. Valo voittaa pimeyden, Kristuksen rakkaus on voittanut.

Pentti Tepsa

Kemijärven kirkkoherra