Kun kiertelemättä sanoo niin kuin asia on, ei tarvitse enää selitellä. Sen sijaan hätävalheitakin on usein paikkailtava uusilla pötypuheilla. Olen kuullut, että ammattitaitoisilla poliiseilla ja kokeneilla opettajilla on taito nähdä, milloin ihminen yrittää syöttää pajunköyttä ja milloin hän on tosissaan. Se liittynee koulittuun ihmistuntemukseen, joka tuottaa lähes vaistomaisesti pieniä havaintoja puheesta ja käytöksestä. Luikurin puhujan paljastuminen jo alkuvaiheessa olisi todella parasta myös hänelle itselleen.

 

Niin sanottujen "ilmasta koiteltavien" juttujen tai "kalajuttujen" kertominen saattaa sinänsä olla harmitonta arkipäivän satuilua. Vakavaksi valehteleminen muuttuu silloin, kun sillä peitellään rikosta tai aiheutetaan jotakin pahaa lähimmäiselle. Meidän olisi puhuttava totta toisistamme. Raamatun kymmenen käskyn 8. käsky kehottaa: Älä sano väärää todistusta lähimmäisestäsi.

 

Valheen tietä on kutsuttu myös laveaksi tieksi ja vastakohtana taas totuutta kaidaksi. Evankeliumissa Jeesus sanoo: ”Menkää sisään ahtaasta portista. Monet menevät avarasta portista ja laveaa tietä, mutta se vie kadotukseen. Miten ahdas onkaan se portti ja kapea se tie, joka vie elämään, ja vain harvat löytävät sen!” (Matt. 7: 13-14) Jeesuksen neuvo on valita ahdas portti ja kapea tie, vaikka se tuntuisikin haastavammalta tai vaikka sen valinnan myötä jäisikin vähemmistöön, ehkäpä jopa yksin.

 

Yksi aikamme harhoja on luulla, että enemmistö on aina oikeassa. Enemmistöpäätös voi olla demokratian kannalta perusteltu, mutta pelkkä enemmistön kannatus ei tee jostakin asiasta totta. Totta on se, mikä kiistämättömien tosiasioiden valossa pitää paikkansa. Myönnettävä toki on, että monet perimmäiset kysymykset jäävät lopullista vastausta vaille täällä ajassa, silti ne ovat elämän ja iankaikkisuuden kannalta tärkeitä kysymyksiä.

 

Koeteltu tapa pohtia oikea ja väärää tietä on tutkia seurauksia. Millaisia hedelmiä tietyt ratkaisut tuottavat? Lavea, leveä tai helppo tie ei vie hyvään päämäärään, siitä sen tunnistaa. Lohdullista on toisaalta se, että totuuteen ja elämään vievä portti on matkan varrella edelleen tarjolla. Yksin se voisi olla liian vaikea löytää, mutta Herramme ja Vapahtajamme Jeesus itse kutsuu ja opastaa meitä tuolle tielle. Jeesus sanoo itsestään: --"Minä olen tie, totuus ja elämä." -- (Joh. 14:6)

 

Kristinuskon käsitykseen totuudesta kuuluu aina anteeksiantamus ja armo. Parannus ja asioiden oikaisu on siis aina tarjolla. Saamme jopa Jumalalta voimaa riippua kiinni totuudenmukaisessa elämässä. Totuus tekee vapaaksi valheen sitovista voimista.