PAJU KUTSUU YKSINKERTAISEEN ELÄMÄÄN 

Keväisten hankien hiihtäjälle ovat tuttuja auringossa punertavat pajukot. Paju on nöyrä kasvi, joka joustaa ja taipuu. Joskus tosin vitsakset saattavat myös sivaltaa takaisin, jos runnoo niitä  varomattomasti. Pääsiäiseen valmistautuessa olemme tottuneet keräämään pajunoksia, jotka muistuttavat meitä Raamatun maiden palmunoksista.  

Paju sopii vertauskuvaksi vaatimattomasta elämästä. Yksinkertainen, selittelemätön oleminen on yksi kristillisen paaston ja rukouselämän piirteistä. Moninaisista huolehtiminen eli monitouhuisuus pirstoo olemisemme, eikä lopultakaan johda siihen onneen, jota lupaa. Itsehillintä ja maltti puolestaan avaavat ovia aivan uudenlaiseen olemiseen.

Jättäytyminen Jumalan varaan on kuin pajun lepoa keväisen auringon hellittävänä. Kuolleen näköinen oksa avautuu pajunkissoiksi luottaen uuteen elämään. Palmusunnuntai aloittaa hiljaiseen viikon, jolloin kristikunta hiljentyy Kristuksen kärsimyksen äärelle, kuitenkin jo aavistellen ylösnousemusta ja uutta elämää. 

Pajua on saatettu pitkään pitää lähinnä arvottomana rikkakasvina. Kauan on jo kuitenkin tiedetty pajujunsukuisten kasvien arvo kipulääkkeen raaka-aineena. Erityisesti jalostetussa muodoissaan niistä saadaan pajurohdoksia, sillä kuori ja lehdet sisältävät runsaasti salisylaatteja. Palmusunnuntaina kiinnitämme katseemme nöyrään Herran Palvelijaan: Kristuksen piti kärsiä meidän edestämme ja tulla lääkkeeksi meille (Jes. 50: 4-10).

Pastori Pentti Tepsa