Tervetuloa paastoon. Paastonaika alkaa laskiaisen jälkeisestä keskiviikosta, tuhkakeskiviikosta, joka on saanut nimensä paastoon liittyneestä tuhkan sirottelemisesta pään päälle. Se oli katumuksen ja parannuksen vertauskuva. Suomessakin päivää sanottiin jo keskiajalla tuhkakeskiviikoksi tai tuhkan ja säkin päiväksi. Myöhemmin nimitys unohtui, mutta on viime aikoina tullut uudelleen käyttöön. Paasto päättyy pääsiäiseen.

 

Keskiviikkoillan tuhkamessussa saamme otsaamme tuhkalla piirretyn ristin. Näin tunnustamme, että Kristus kärsi vuoksemme. Kadumme ja pyydämme anteeksi syntejämme luottaen hänen sovituskuolemaansa. Pyydämme myös voimaa antaa anteeksi lähimmäisillemme.

 

Paastoaminen on luterilaisessa perinteessämme ymmärretty vapaaehtoiseksi ruokaa tai juomaa koskevan kieltäymyksen osalta, mutta hiljentymistä, katumusta ja anteeksiantoa korostetaan kyllä meidänkin kirkkomme perinteessä paaston syvimpänä sisältönä. Nykyisin monet maassamme kokevat jo herkkuruokien ylitarjontaa ja sen takia ruokapaastokin on alkanut uudelleen yleistyä.  Itsekin suosin paastonaikana kasviksia ja kalaa. Kuivaliha on kuitenkin niin vastustamaton Lapin herkku, että ajoittain varmaan sitä maistelen.

 

Entäpä ostaminen? Jospa voisinkin jättää jotakin ostamatta, säästää rahaa ja antaa sitä johonkin hyvään tarkoitukseen. Ajan tuhlaamiseenkin voi puuttua. Voisinko jättää jotakin ajanvietettä pois ja käyttää säästyneet tunnit vaikkapa jonkun auttamiseen? Voisinko vierailla jonkun yksinäisen luona?

 

Tärkeintä on kuitenkin rukous ja hiljentyminen. Anna kiireen vain lakata. Hyvä ohje hiljaiseen rukousmietiskelyyn löytyy Psalmien kirjasta: ”— — Armahda minua, Jumala, armahda minua, sinuun minä turvaan. Minä kätkeydyn siipiesi suojaan, kunnes myrsky on ohitse. (Ps. 57:1)”

 

Nuorena ihastelin usein hiihtoretkillä lumisten kuusten tyveen muodostunutta suojaisaa pikku ”majaa”. Puun oksisto oli kattona, joka rakentui siipimäisesti laskeutuvista havuista. Ympärille kertynyt kinos suojasi niin, että kovalla tuiskullakin kuusen tyvessä oli kotoisa kolo. Elämän myrskyssäkin on tärkeää löytää levollisia hetkiä,  saamme kätkeytyä rukouksen suojaan Herran Jeesuksen nimessä.

 

Pentti Tepsa

Kemijärven kirkkoherra