sunnuntai, 22. huhtikuu 2018

Särkyvää kirkkautta - lumi ja jää väistyvät kevään lämmön tieltä. On muuttolintujen aika palata pohjoiseen kotiinsa.

Kirkonkuvakev%C3%A4ttalvella.jpg

Keväiset purot puhkaisevat itsensä esiin kinosten alta. Pälvet pilkistelevät vaaran rinteillä. Lumen ja jään valta väistyy. Kirkas jääpuikko tipahtaa räystäältä, murtuu palasiksi ja sulaa asfaltilla vesilammikoiksi. Aurinko lämmittää myös ihmismieltä. Ehkä joitakin jääpatoja murtuu, ja myös sisimmän sulat vedet lähtevät liikkeelle. 

Joutsenet ovat palanneet tuttuun kotiinsa lähelle joen sulapaikkaa. Muuttolinnuista vanha kansa osasi laskea kevään etenemistä. Huikean pitkiltä muuttomatkoiltaan linnut tietävät palata täsmälleen oikeaan paikkaan. 

Jeesus kertoi opetuslapsilleen menevänsä edeltä taivaan kotiin: "Älköön sydämenne olko levoton. Uskokaa Jumalaan ja uskokaa minuun. Minun Isäni kodissa on monta huonetta -- enhän minä muuten sanoisi, että menen valmistamaan teille asuinsijan. Minä menen valmistamaan teille sijaa mutta tulen sitten takaisin ja noudan teidät luokseni, jotta saisitte olla siellä missä minä olen. Te tiedätte kyllä tien sinne minne minä menen." (Joh. 14:1-4) 

Meidän iankaikkinen kotimme on taivaassa, siellä, mihin Jeesus kulki edeltä. Ristiinnaulittuun ja ylösnousseeseen Vapahtajaan uskomalla ja turvautumalla voimme oppia tuntemaan sellaisen Taivaan Isän, joka antaa syntimme anteeksi ja kutsuu meitä kotiin. 

Opetuslapsista Tuomas, joka uskalsi kysyä, tiedusteli Herralta reittiä ikuiseen kotimaahan. Jeesus vastasi: "Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani. (Joh. 14:6) Tuntemalla Vapahtajan tulemme tuntemaan myös tien Isän luokse taivaaseen. Se tie on totuudellinen ja aito. Sen tien kulkijalle Kristus on elämä. 

Pentti Tepsa Kemijärven kirkkoherra 

keskiviikko, 7. maaliskuu 2018

Tarvitsemme vapautta, mutta miten päästä irti pahasta?

Tilhiparvi%20min.jpg


Oletko joskus jäänyt kiinni kinoksiin suksilla tai moottorikelkalla? Jos hiihtäen laskee sopivaan umpiseen ja vielä kaatuu, on ylöspääsy aikamoista taiteilua. Kun johonkin asiaan jumii, oppi arvostamaan vapautta.


Paastonajan kolmantena sunnuntaina on kirkoissamme tapana pohtia Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen roolia pahan sitovien valtojen voittajana. Raamatun keskeisiin lupauksiin Jumalasta kuuluu, että Hän tekee ihmisestä vapaan. Sielunvihollinen taas kietoo valheiden verkkoon, petämme itseämme ja muita pääsemättä irti.


Useinhan pelkäämme tapahtuvan juuri päinvastoin. Arkailemme uskoa Jumalaan, koska luulemme, että menetämme oman vapautemme elää elämäämme. Taipaleemme saattaa viedä hyvinkin mukkaisille poluille ja synti sekä syyllisyys kietovat koko olemisen umpisolmuun. Tavoitellessamme täydellisen vapaata ja rajatonta elämää, saatamme sotkea asiamme perusteellisesti. Miten päästä vapaaksi?


Usein meitä neuvotaan: Varo! Katso eteesi! Valpas katse on usein merkki myös napakasta ihmisestä, joka osaa hoitaa asiansa. Paljon muita helpommalla selviääkin, jos todella osaa katsoa eteensä ja hoksaa väistää vaaranpaikat. Aina emme osaa, varsinkin kun on kysymys vaikeimmista elämän kysymyksistä.  Taipaleellaan kinoksiin juuttuneelle ei kannata sanoa, että olisit varonut. Tärkeintä olisi miettiä, miten päästä irti ja eteenpäin.


Raamatussa Vanhan testamentin Psalmien kirjassa on tärkeä ohje: ”Minun silmäni katsovat alati Herraan, hän päästää jalkani ansasta.” (Ps. 25:159) Ihmisen oleminen ja koko mielenkiinto suuntautuu siihen, mihin katse kiinnittyy. Meidän ei tarvitse katseellamme mittailla itseämme tai vaelluksemme huonoutta. Kiinnitä katseesi ristin Herraan. Herramme ja Vapahtajamme on voimallinen pelastamaan meidät kaikista vääristä sidonnaisuuksista, jopa pahojen henkien vallasta, niiden orjuudesta. Katso, ymmärrä ja usko.


Pentti Tepsa

Tilhihelmikuulla.jpg


tiistai, 13. helmikuu 2018

Katumus ja paasto hiljentävät sydämen kiireenkin keskellä.

                             

                          tuhkakeskiviikko.jpg

 

 

Tervetuloa paastoon. Paastonaika alkaa laskiaisen jälkeisestä keskiviikosta, tuhkakeskiviikosta, joka on saanut nimensä paastoon liittyneestä tuhkan sirottelemisesta pään päälle. Se oli katumuksen ja parannuksen vertauskuva. Suomessakin päivää sanottiin jo keskiajalla tuhkakeskiviikoksi tai tuhkan ja säkin päiväksi. Myöhemmin nimitys unohtui, mutta on viime aikoina tullut uudelleen käyttöön. Paasto päättyy pääsiäiseen.

 

Keskiviikkoillan tuhkamessussa saamme otsaamme tuhkalla piirretyn ristin. Näin tunnustamme, että Kristus kärsi vuoksemme. Kadumme ja pyydämme anteeksi syntejämme luottaen hänen sovituskuolemaansa. Pyydämme myös voimaa antaa anteeksi lähimmäisillemme.

 

Paastoaminen on luterilaisessa perinteessämme ymmärretty vapaaehtoiseksi ruokaa tai juomaa koskevan kieltäymyksen osalta, mutta hiljentymistä, katumusta ja anteeksiantoa korostetaan kyllä meidänkin kirkkomme perinteessä paaston syvimpänä sisältönä. Nykyisin monet maassamme kokevat jo herkkuruokien ylitarjontaa ja sen takia ruokapaastokin on alkanut uudelleen yleistyä.  Itsekin suosin paastonaikana kasviksia ja kalaa. Kuivaliha on kuitenkin niin vastustamaton Lapin herkku, että ajoittain varmaan sitä maistelen.

 

Entäpä ostaminen? Jospa voisinkin jättää jotakin ostamatta, säästää rahaa ja antaa sitä johonkin hyvään tarkoitukseen. Ajan tuhlaamiseenkin voi puuttua. Voisinko jättää jotakin ajanvietettä pois ja käyttää säästyneet tunnit vaikkapa jonkun auttamiseen? Voisinko vierailla jonkun yksinäisen luona?

 

Tärkeintä on kuitenkin rukous ja hiljentyminen. Anna kiireen vain lakata. Hyvä ohje hiljaiseen rukousmietiskelyyn löytyy Psalmien kirjasta: ”— — Armahda minua, Jumala, armahda minua, sinuun minä turvaan. Minä kätkeydyn siipiesi suojaan, kunnes myrsky on ohitse. (Ps. 57:1)”

 

Nuorena ihastelin usein hiihtoretkillä lumisten kuusten tyveen muodostunutta suojaisaa pikku ”majaa”. Puun oksisto oli kattona, joka rakentui siipimäisesti laskeutuvista havuista. Ympärille kertynyt kinos suojasi niin, että kovalla tuiskullakin kuusen tyvessä oli kotoisa kolo. Elämän myrskyssäkin on tärkeää löytää levollisia hetkiä,  saamme kätkeytyä rukouksen suojaan Herran Jeesuksen nimessä.

 

Pentti Tepsa

Kemijärven kirkkoherra

sunnuntai, 4. helmikuu 2018

Kynttilänpäivänä on hyvä ajatella valoa ja ehkä vähän pimeyttäkin.


kynttil%C3%A4np.min.jpg

Täällä Lapissa huokaisemme helpotuksesta, kun kynttilänpäivän tienoilla aurinko alkaa jo näkyä. Huikaiseva valo nousee pakkasen ja lumen koristeleman maiseman ylle.

Aikaisempina vuosisatoina kynttilä oli arkinen valon lähde. Nyt meillä on sähkö ja parhaimmillaan voimakkaat led-lamput. Silti kynttilän liekki puhuttelee yhä, sillä se on enemmän elävää valoa kuin sähkövalo. Kynttilä valaisee, koska sen sydän palaa. Tässä kohtaa usko, tiede ja taide ovat samanlaisia. Valaiseva usko lähtee sydämestä, uutta löytävä tiede vaatii sisimmän intoa ja taiteilijan on palavasti eläydyttävä taiteeseensa. Soitinkaan ei soi tarpeeksi herkästi, ellei sen soittajan sydän samalla soi.

Mille sinun sydämesi palaa? Vai onko se vielä ollenkaan syttynyt? Tuntuuko, että olet vielä suitseva ja savuttava kynttilä, joka ei pala kunnolla. Älä pelkää. Jumala lupaa Raamatussa, että Kristus itse on meidän sydämemme valo ja palo. "Murtunutta ruokoa hän ei muserra, savuavaa lampunsydäntä hän ei sammuta. Hän on saattava oikeuden voittoon (Matt. 12:20)."

Erityisesti kynttilä on vertauskuva rukouksesta. Kolmiyhteisen Jumalan edessä hiljentyminen antaa sisimmällemme mahdollisuuden syttyä Jumalan tulesta, valaistua Herramme valosta. Sytytä kynttilä ja hiljenny. Valo voittaa pimeyden, Kristuksen rakkaus on voittanut.


Pentti Tepsa

Kemijärven kirkkoherra

sunnuntai, 28. tammikuu 2018

Armo ei olisi armoa, jos se pitäisi ostaa tai ansaita.

 

alussa%20oli%20sana.jpg

 

Olemme tottuneet ostamaan kaikenlaista: ruokaa ja vaatteita, taloja ja autoja. Usein uraudumme ajattelemaan virheellisesti, että rahallahan saa kaikkea. Kuvittelemme, että rikkailla on varmaan mahdollisuus ostaa mitä tahansa. Nykymaailmassa rahan valta vaikuttaakin ihmeelliseltä. Siellä missä rahaa on rutkasti, voidaan hiihtokeskuskin rakentaa vaikka kuumalle aavikolle.

 

Sen tosin viihde- ja mainosmaailma visusti kätkee, että millään valuutalla ei voi lunastaa elämän arvokkaimpia asioita. Todellista ystävyyttä tai rakkautta ei seteleillä saa. Vauraus tai mikään maksukortti ei voi myöskään taata onnellista elämää. Terveys tai elämän pituuskaan ei välttämättä riipu rikkaudesta. Aika on lahjomaton – nuoruuden viattomia päiviä ei voi ostaa takaisin. Lopulta ajallisen elämän päättyminenkin on vääjäämätöntä.

 

Iankaikkista elämää emme voi ostaa emmekä teoillamme ansaita. Jeesus Kristus eli viattoman elämän ja kärsi ristinkuoleman meidän puolestamme. Jeesuksen ja pelastuksen voimme ottaa vastaan vain lahjana – vain armosta. Meistä tosin tuntuisi hyvältä, jos voisimme maksaa kaiken omilla teoillamme. Se hivelisi ylpeyttämme ja meissä asuvaa kunnianhimoa. Helposti lähtisimme kulkemaan omien tekojen tietä, tekojen ja seurausten lakia itsellemme ja toisillemme opettaen. Armollisuus ja rakkaus meissä kylmenisi.

 

Jumalan rakkauden ja anteeksiantamuksen kokeminen omassa elämässä vie uskovan ihmisen luonnostaan auttamaan ja palvelemaan lähimmäisiään. Olemmehan niin paljon itse saaneet anteeksi, emmekö antaisi anteeksi toisillemme ja auttaisi ihmisiä lähellä ja kaukana. Kun teemme jotakin hyvää ja erehdymme ottamaan siitä kunnian itsellemme, olemme kuitenkin jo kasvamassa vinoon. Niin se vain on. Siksi Jeesus neuvoo: ”Niinpä tekin, kun olette tehneet kaiken, mitä teidän tulee tehdä, sanokaa: 'Me olemme arvottomia palvelijoita. Olemme tehneet vain sen, minkä olimme velvolliset tekemään.'" (Luuk. 17:10)

 

Herramme Jeesuksen palvelijoina meidän arvomme määräytyy Herrastamme ja hänen ikuisesta valtakunnastaan käsin. On hyvä, että valmistaudumme huolella palveluksen tehtäviin, käymme koulujakin, mutta omat ansiomme eivät saa muodostua esteeksi Jumalan armon vastaanottamiselle Kristuksessa.

 

Pentti Tepsa

Kemijärven kirkkoherra

 

Talviaurinkoaminxz.jpg