Nuoretkin väsyvät ja nääntyvät, nuorukaiset kompastelevat ja kaatuvat, mutta kaikki, jotka Herraa odottavat, saavat uuden voiman, he kohoavat siivilleen kuin kotkat. He juoksevat eivätkä uuvu, he vaeltavat eivätkä väsy. (Jes. 40:26-319)

Odottamaminen kaupassa tai vaikkapa virastossa voi tuntua työläältä, varsinkin silloin, kun pitäisi jo ehtiä muuallekin. Joskus taas tuntuu ihan mukavalta uppoutua odotusaulan penkillä omiin mietteisiinsä.

Raamatussa Jumala lupaa profeetta Jesajan suulla antaa voimaa niille, jotka odottavat Jumalan tahdon toteutumista. Erityisesti rukouksessa saamme odottaa kolmiyhteisen Jumalan läsnäoloa. Hän tulee ja virvoittaa -antaa voimaa.

Rukouksessa me jäämme Jumalan kämmenelle, ja luotamme siihen, että Hän kantaa. Oletko koskaan katsellut kotkan lentoa? Ilmassa kotka levittää siipensä ja jää nousevien ilmavirtausten kannateltavaksi. Näkymätön virtaus nostaa sen yhä korkeammalle.

Kun me rukoilemme, Jumalan näkymätön maailma kohtaa meidät ja kannattelee sekä kohottaa meitä. Juuri silloin, kun oma tempoilumme on väsyttänyt meidät, on armollista jäädä ihan hiljaa odottavaan rukoukseen. Jumalan kämmenellä on hyvä levätä.

Joskus Jumala tuntuu laskevan alaspäin. Näin tapahtuu, jotta kasvaisin kristittynä nöyremmäksi. Ajallaan Hän taas korottaa. Ikuisuuden näkökulmasta lopullinen suunta on kuitenkin ylöspäin, kohti taivasta.

Pentti Tepsa