Liike lähtee hiljaisuudesta, toipuminen levosta. Katson ulos yliopistollisen sairaalan sisätautiosaston ikkunasta. Elokuun ilta-aurinko valaisee vastakkaisen siiven kerrosten seiniä kuin vaaran rinteitä tai tunturin kylkeä. Usein olenkin tähän aikaan ollut metsäreissuilla.

Nyt on täysin toisenlainen tilanne. Takana on viikko sydämen rytmihäiriön aiheuttamaa tehohoitoa, tutkimusta ja jälkiseurantaa. Kaikki on Jumalan kiitos hyvin, Suomessa osataan hoitaa, auttajia on ollut paljon. Kiitos myös läheisille ja ystäville esirukouksista.

Ranteissani ja käsivarsissani on mustelmia kuin kamppailun jäljiltä. Ruiskeet, verikokeet ja kanyloinnit ovat jättäneet jälkensä. Varjelusta on ollut. Sydämen ja valtimoiden osalta pääsen kai terveen kirjoihin, pääosin alttius rytmihäiriöön oli syntynyt kaliumin puutteesta, jonka aiheutti silmän paineeseen määrätty lääke. Jälkensä tämä ankara kokemus jätti. Sydämen ja valtimoiden terveydestä aion jatkossakin yrittää pitää kiinni.

Ikäiseni nainen ja mies joutuu kohtaamaan aikalailla saman ilmiön: Juuri kun on tottunut tehokkaaseen työhön kiinnostavien ammatillisten haasteiden parissa, onkin opeteltava hellittämään. Tehokkuutta ja tahtia ei voi tiivistää jatkuvasti. Tulokulman on muututtava, on keskityttävä olennaiseen. Hyvässä tarkoituksessakaan ei voi kovin pitkään revetä eri suuntiin.

"Kylläpä se puhallutti". Näin sanottiin ennen vanhaan ankarista ponnistuksista. Hellittämisessä ja rentoutumisessa onkin juuri kysymys tuosta puhaltelemaan ja hengittelemään jäämisestä. Hengähdystauot ovat parasta työsuojelua, eikä työntekijä saisi koskaan laiminlyödä vapaa-aikaansa. Muuten yllätyin, kun löysin puhaltamisen yhtenä rytmihäiriön itsehoitona lääketieteellisestä julkaisusta. Itsehoitoon en tosin kenenkään suosittele jäävän, apua on haettava lääkäristä.

Rukous tuntuu yhä tärkeämmältä. Hiljentyminen ja rukouksessa lepääminen valmistaa meitä vaikeisiin hetkiin. Usein on nimittäin niin, että hädän hetkellä asiat vain etenevät niin nopeasti, ettei jää aikaa pohdiskella, on hyvä, että ulkomuistissakin on jotain. Jeesus toki kuulee huokauksemmekin.

Pentti Tepsa

Kemijärven kirkkoherra