Omia tekemisiään voi arvioida asettumalla toisen asemaan. Miltähän tuosta ihmisestä tuntuisi, jos minä tekisin hänelle noin? Toisen kenkiin on joskus myös opettavaista astua: Entäpä, jos minulle kävisi samoin? Vanha kansa tiesi, oli Lapin kairoilla oppinut. Sanottiin: "Ajatteleppa omalle kohalle."

Tämä periaate on Raamatussa esillä monessakin kohtaa. Jo Mooseksen laissa todetaan: 3. Moos. 19:18: "rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi". Tämä mitta on siis vastavuoroinen. Se hyvä, mitä itselle toivoisimme, meidän olisi suotava myös lähimmäisellemme. Toisen asemaan asettuminen on Raamatussa usein esillä, kun opetetaan hyvästä elämästä.

Lähimmäisenrakkaus ei ole vain ylevä tunne. Se on ensisijaisesti käytännön tekoja, toisen huomioimista. Toivo hyvää muille, niille vaikeillekin ihmisille. Puhu heistä hyvää, älä mustamaalaa ketään juoruilemalla. Älä kosta tai pidä riitaa ketään vastaan. Auta silloin, kun toinen on hädässä. Niinhän toivoisimme itseämmekin kohdeltavan.

Itse ja omat ajatuksemme eivät ole silti lopullinen mitta. Mitta ei ole aina miestä myöten, vaan ajatukset oikeasta ja väärästä ankkuroituvat vielä syvemmälle. Esimerkiksi kymmenen käskyä Raamattu antaa meille sellaisenaan, Jumalan meille tarkoittamina hyvän elämän sääntöinä. Jeesus tiivistää tämän evankeliumin opetuksessa, jossa koko laki sisältyy kahteen ohjeeseen: "Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi ja koko voimallasi. Toinen on tämä: 'Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Näitä suurempaa käskyä ei ole." (Mark. 12:30-31)

Pentti Tepsa
vt. kirkkoherra
Kemijärven seurakunta