Puolipaaston sunnuntaina puhetta elämän leivästä, 40. vuodesta autiomaassa -kuinka yli nelikymppinen vielä jaksaisi? 4. paastonajan sunnuntain tekstit: http://bit.ly/8YVQ4G 

Aurinko paistaa ja ladut houkuttavat. Ladulla on selkeä määränpää, joka auttaa jaksamaan. Ei umpihangenkaan hiihtäjä pitkään pelkkää vapautta kestä, vaan lopulta on päätettävä, mihin suuntaan aikoo sivakoida. Suunnasta on myös pidettävä huoli, jos aikoo perille päästä.

Samasta asiasta puhutaan Raamatussakin seuraavasti: "Muistakaa, kuinka Herra neljänkymmenen vuoden aikana johdatti teitä pitkällä matkallanne autiomaassa. Hän kuritti teitä ja pani teidät koetukselle saadakseen tietää, aiotteko todella noudattaa hänen käskyjään vai ette. Tehdäkseen teidät nöyriksi hän piti teitä nälässä ja ruokki teitä sitten mannalla, jota ette olleet ennen maistaneet, eivät myöskään teidän isänne. Hän halusi osoittaa teille, ettei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan kaikesta mitä Herra sanoo."      (5. Moos. 8: 2-3)

Elämän suunta ja tarkoitus voi olla joskus tärkeämpi kuin leipä. Itävaltalainen neurologi ja psykiatri Viktor Frank tunnetaan logoterapian kehittäjänä. Siinä oman elämän tarkoituksen oivaltaminen ja muistaminen nähdään voimaa antavana. Olosuhteista huolimatta ihminen, joka tuntee elämällään olevan tarkoituksen, voi jaksaa ja selvitä. Juutalaisena Frankl koki keskitysleirien kauhut ja havaitsi, että toivo ja elämän päämäärä auttoivat selviytymään.

Hyvä hengellinen harjoitus on opetella muistamaan elämänsä vaellusta, omaa hengellistä matkaansa. Mikä minua on ruokkinut ja auttanut jaksamaan? Hyvän Jumalan johdatus on Hänen sanassaan. Erityisesti siinä, kun Jumala sanoo, puhuttelee tässä hetkessä. Jumalan läsnäolo on Kristuksessa, Hän on evankeliumin meille esittelemä Sana eli logos (kreik. logos = sana).

Pastori Pentti Tepsa