Kuinka kaiken voi maksaa takaisin?

Muutamia  kertoja elämässäni, esimerkiksi tiukassa taloustilanteessa, olen saanut apua hyviltä ihmisiltä.  Muistan näitä ihmisiä kiitollisin mielin. Olet yrittänyt maksaa velkani takaisin niille, joille olen vielä voinut. Monesti elämässä huomaa, että kaikille auttajilleen ei enää edes pysty korvaamaan heidän apuaan. Kaikkia ei ole mahdollista enää edes kiittää.

Eräässä elokuvassa päähenkilö auttoi lainaamalla rahaa. ”Paljonko annoit?” kysyi toinen. ”En minä tiedä, annoin kaiken.” vastasi päähenkilö. ”Kuinka kaiken voi maksaa takaisin?” kysyi taas toinen. Arvoitukselliset vuorosanat jäivät leijumaan mieleeni pitkään tuon elokuvaillan jälkeen. Siinä oli tiiviisti esitettynä armon salaisuus. Kun Jumala antaa meille Jeesuksen uhrikuoleman tähden syntivelkamme anteeksi, on kaikki sovitettu. Sitä ei voi edes kuvitella maksavansa takaisin, se kuitenkin rohkaisee Jumalan lapsen vapaudessa tekemään hyvää. Antaa hyvän kiertää.

Näin sanoo Herra:
- Älköön viisas kerskuko viisaudellaan, älköön väkevä voimillaan,
älköön rikas rikkaudellaan.
Joka haluaa kerskua, kerskukoon sillä, että tuntee minut
ja tietää, mitä minä tahdon.
Sillä minä olen Herra, minun tekoni maan päällä
ovat uskollisuuden, oikeuden ja vanhurskauden tekoja.
Niitä minä tahdon myös teiltä, sanoo Herra. (Jer. 9: 22-23 )

Allaolevasta linkistä löytyvät septuagesimasunnuntain tekstit:evl.fi/Evkirja.nsf/149183ab2f93c519c225703c0031dbb1/719161f249e6a98cc22570430040d1c8

Nyt tammikuun viimeiselle sunnuntaille osuva septuagesimasunnuntai muistuttaa, että on 70 päivää pääsiäiseen (kreik. septuaginta ≈ 70). Pyhäpäivän teema on ansaitsematon armo. Tarkkaa lukijaa saattaa kiusata sanaparissa esiintyvä kielellinen toisto. Armo viittaa jo itsessään johonkin ansaitsemattomaan. Armoa ei voi koskaan ansaita, ansaittu suosio olisi jo jollakin tapaa maksettu. Armo on aina jotakin sellaista, jota ei ole maksanut eikä koskaan pysty maksamaan takaisin. Se on ansaitsematonta rakkautta.

Tammikuun puhuttelevimpia luonnon näkymiä kaamoksen sinisen hetken ohella ovat olleet huurteiset ja tykkylumiset puut. Tunturin kupeessa lumisina hahmoina kyyhöttäviä puita voisi ihailla koko päivänvalon ajan. Puun terveyden kannalta tykkylumi on lopulta kuitenkin vaarallista. Lumen paino voi katkoa oksia ja murtaa vahvankin rungon. Mitä isompi ja vahvempi puu on, sitä enemmän se kerää lumitaakkaa. Tämä muistuttaa meitä siitä, ettei vahvinkaan ihminen ole luotu kantamaan taakkojaan loputtomasti. Jos pitää olla niin voimakas, ettei koskaan kevennä sydäntään, tulee tuosta vahvuudesta kohtuuton taakka, joka lopulta murtaa kantajansa.

Viime yönä lähiseudun metsien puut saivat vapautuksensa. Tuisku ravisteli metsät taas paljaiksi. Meille ihmisille ei riitä, että saamme kerran syntimme anteeksi. Asioita kertyy joka päivä pois pantavaksi. Me tarvitsemme Jumalan anteeksiantamusta ja armoa joka päivä. Meidän ei tarvitse olla vahvoja, Herran armo kantaa meitä.

Pastori Pentti Tepsa