<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Eräällä metsäreissulla opastin ulkomaalaista ryhmää. Siinä vesisateessa meitä oli polulla monenlaista kulkijaa. Valitettavasti ikävän ilman lisäksi valitsemani reitti kulki hankalien ojien kautta. Yhdessä kohtaa jouduin auttamaan kädestä tukien lähes jokaisen retkeläisen jyrkkäreunaisen ojan yli. Viimeinen tulija epäili ja epäröi kätensä ojentamista. En saanut hänestä otetta, ja lopulta hän rojahti päälleni ojaan. Auttaminen ja avun vastaanottaminen vaatii luottamusta, muuten käy huonosti.

 

Raamattu opettaa monessa kohtaa luottamaan Jumalan huolenpitoon. Niin tekee myös psalmi127: 1-2:"Jos Herra ei taloa rakenna, turhaan näkevät rakentajat vaivaa. Jos Herra ei kaupunkia vartioi, turhaan vartija valvoo. Turhaan te nousette varhain, turhaan valvotte myöhään ja raadatte leipänne tähden. Yhtä lailla Herra antaa omilleen, vaikka he nukkuisivat."

 

Psalmi muistuttaa siitä, että monenlainen ponnistelu ilman Jumalaa on turhaa ja jopa turmiollista. "Turha" sanalla suomennettu heprean sana on alkuperäisissä runosäkeissä shawe', joka viittaa joissakin muissa teksteissä myös vääryyteen ja valheeseen. Tästä voi päätellä, että merkittävätkään omat yritykset ilman Jumalaan turvautumista eivät auta, vaan pahimmillaan vain eksyttävät ja harhauttavat ihmistä. Ilman Jumalaa, pelkästään omin voimin yrittämisen vastakohtana piirretään viimeisessä säkeessä voimakas kuva Herran omasta, joka saa nukkuessaankin. Alkukielessä tässä puhutaan tarkkaan ottaen "Jumalalle rakkaista" ( lidido ~ Hänen rakkailleen ).

 

Itse asiassa luottamuksessa on kysymys uskosta. Minkä varaan me elämämme perustamme? Rippikoulussa me opettelimme ulkoa kristinopin kohtaa: Mikä on elämämme kallein asia? Arvokkainta on todellakin oppia tuntemaan Jeesus Kristus omana Vapahtajana ja siten päästä Jumalan lapseksi, Hänen omakseen. Siihen ei ylletä omin voimin, vaan pelkästään ristin täytettyyn työhön turvautumalla.

 

Psalmi 127:1-2 on mainio kuvaus Jumalan huolenpidosta ja siinä lepäämisestä. Kristityn on hyvä vaalia kiireetöntä ja levollista elämäntapaa, jossa on aikaa rukoukselle. Jumalan lahjojen vastaanottaminen vaatii joskus seisahtamista, paikalleen jäämistä ja vaikenemista.

 

 

Pastori Pentti Tepsa