Kyllä juoksulenkin tai hiihtolenkin jälkeen voi olla kova jano. Ennen vanhaan tarjoiltiin kuumaa mehua laturetken ja koululaisten hiihtokilpailujen päätteeksi. Nykyään ovat kaikenlaiset ravinne- ja treenijuomat tärkeitä. Jano tulee silti kuin ennenkin.

 

Joskus juominen ja syöminen tai vaikkapa uuden tavaran haaliminen tulee elämässä tärkeäksi. Elämänjano -siis kaipuu jotenkin täydempään elämään- alkaa oireilla yllättävällä tavalla arjen keskellä. Yleinen kokemus on kuitenkin, että sydämen kaipuuta esimerkiksi rakkauteen ja anteeksiantoon ei voi korvata mikään muu maallinen, vaikka yrittäisimmekin uskotella niin. On olemassa janoa, joka ei juomalla sammu.

 

Kristillisen uskon mukaan ihmissydän on levoton, kunnes se saa rauhan Jumalan yhteydessä. Samasta asiasta Jeesus puhuu Johanneksen evankeliumissa: ”Joka juo tätä vettä, sen tulee uudelleen jano, mutta joka juo minun antamaani vettä, ei enää koskaan ole janoissaan. Siitä vedestä, jota minä annan, tulee hänessä lähde, joka kumpuaa ikuisen elämän vettä.” (Joh. 4:13-14)

 

On onni löytää lähelleen ihmisiä, joista kumpuaa elämäniloa ja voimaa. Vielä suurempi asia on löytää se sama lähde, josta nämä ihmiset itse ammentavat. Kristuksen läsnäolo sisimmässä avaa monenlaiset luovuuden, rakkauden ja anteeksiannon lähteet. Suurin armolahja on kuitenkin iankaikkinen elämä.

 

Ei elämänjano koskaan tule tyydytetyksi, vaikka pyrkisimme koko elämämme täyttämään sen pienimpiäkin oikkuja. Ennemminkin avain muutokseen on luopuminen tästä toivottomasta urakasta. Vaatii rohkeutta pysähtyä omasta kiirehtimisestä rukoilemaan hengessä ja totuudessa Jumalaa evankeliumin ohjeen mukaan. Se on kuitenkin muutoksen avain, jokaisena elämämme päivänä. "Tulee aika -- ja se on jo nyt -- jolloin kaikki oikeat rukoilijat rukoilevat Isää hengessä ja totuudessa. Sellaisia rukoilijoita Isä tahtoo. (Joh. 4:23)" 

 

 

Pentti Tepsa

Kemijärven kirkkoherra