Sinä aamuna oli jäljellä vain pieni, lähimmistä koostuva surevien joukko. Nasaretin miehen suuri tehtävä oli johtanut hänet ristille ja kuolemaan. Kansansuosio oli vaihtunut kuolemaan teloittajien käsissä, julmaan ristinkuolemaan. Paljon muutakin oli tapahtunut, mutta sitä kaikkea ei opetuslasten lannistettu ja hajalle lyöty lauma vielä voinut ymmärtää. Vain naisille näytti olevan turvallista palata vielä aamulla haudalle tekemään viimeisiä palveluksia vainajalle. Sinne he menivät hyvältä tuoksuvien yrttien kanssa.

Suuri kivi haudan suulta oli kuitenkin vieritetty pois. Hauta täyttyikin nyt raikkaasta aamuisesta ilmasta ja yrttien tuoksusta. Ei jälkeäkään kuolleesta, tai kuolemasta —vain käärinliinat. Naisten edessä seisoo kaksi enkelimäistä mieshahmoa hohtavissa vaatteissa. Nämä Galileasta Herraa seuranneet naiset olivat nähneet, kuinka Josef Arimatialainen oli saanut Herran ruumiin Pilatukselta ja kuinka Herra oli asetettu hautaan. He pelästyivät tätä näkyä ja polvistuivat kasvot maahan painaen.

Miehet säteilevissä asuissaan kysyivät: Miksi etsitte elävää kuolleiden joukosta? Hän on noussut ylös. Kysymys on toisaalta käytännöllinen ja osoitettu kuollutta Nasaretin mestaria etsiville naisille, toisaalta se on kysymys meille kaikille ja saa ikiaikaisia kaikuja. Elävän Kristuksen ja henkilökohtaisen Vapahtajan kohtaaminen on juuri avain. Kristus ei löydy kuolleiden historian todisteiden arkistoholveista tai muiden manalle menneiden suurmiesten joukosta, ei. Ylösnousemuksen totuudesta meidät saa vakuuttumaan juuri elävän Kristuksen kohtaaminen. Tässä mielessä elävää Kristusta pitää siis etsiä juuri elävien joukosta. Mikä riemullisinta itse ylösnoussut on liikkeellä ja etsii juuri sinua ja minua yhteyteensä.

Jeesus oli puhunut oppilailleen Galileassa etukäteen tulevasta kohtalostaan: "Ihmisen Pojan täytyy kärsiä paljon. Kansan vanhimmat, ylipapit ja lainopettajat hylkäävät hänet, ja hänet surmataan, mutta kolmantena päivänä hän nousee kuolleista.” (Luuk. 9:22) On kuitenkin luonnollista, että Herran läheiset eivät ymmärtäneet tätä vielä silloin. Kristuksen kärsimyksen, kuoleman ja kuolemasta saadun voiton merkitys alkoi paljastua vasta vähitellen.

Ilosanoma Kristuksen ylösnousemuksesta ja sen ymmärtäminen saa aina liikkeelle. Niin lähtivät  siis naiset Magdalan Maria, Johanna ja Maria Jaakobin äiti sekä muut viemään sanaa opetuslapsille, niille yhdelletoista. Aluksi opetuslapset eivät kuitenkaan uskoneet, vaan pitivät naisten puheita turhina, vain Pietari juoksi tyhjälle haudalle ihmettelemään Luukkaan kertoman mukaan. Hän näki enää käärinliinat. (Luuk. 24:12)

Opetuslapset tarvitsivat vielä sen, että ylösnoussut Vapahtaja kohtasi heidät Emmauksen tiellä ja selitti heille kirjoituksia. ”Juuri niinhän Messiaan piti kärsiä ja sitten mennä kirkkauteensa. (Luuk. 24:26)” Niin tapahtui se, että messias lunasti kansansa. ”Heti paikalla he lähtivät matkaan ja palasivat Jerusalemiin. ”Siellä olivat koolla yksitoista opetuslasta ja muut heidän joukkoonsa kuuluvat. Nämä sanoivat: "Herra on todella noussut kuolleista! Hän on ilmestynyt Simonille.” Nuo kaksi puolestaan kertoivat, mitä matkalla oli tapahtunut ja miten he olivat tunteneet Jeesuksen, kun hän mursi leivän. (Luuk. 24:33-35).”

Ylösnousemuksen riemullinen ihme näytti ja näyttää edelleen tarvitsevan Elävän Kristuksen kohtaamisen ja jopa pyhien kirjoitusten lukemista, jotta se sydän ”palavana” uskotaan todeksi. Jumalalla on tosin omat keinonsa meitä jokaista varten, näillä monien kohdalla hyvinkin persoonallisilla tavoilla Hän saa meidät lopulta vakuuttuneeksi totuudesta, jos vain itse haluamme ottaa totuuden vastaan.

Ikuisen elämän toivo on yhtä vanha kuin ihmiskunta. Sivilisaatioidemme vanhimmat kirjalliset muistomerkit niin muinaisesta Egyptistä kuin Kaksoisvirtain maan Sumerista kertovat ikuisen elämän toiveesta. Kauniilla tavalla Jumala on siis jo luomisessa kätkenyt ihmisen sisimpään ikuisuuden ikävän. Pääsiäisenä saamme riemuiten ottaa vastaan uutisen: Kristus on ylösnoussut. Hän itse on tie iankaikkiseen elämään.

Juuri riemullinen ylösnousemususko ja siitä nouseva luottamus samaan Herran ylösnousemuksessakin näkyvään Jumalan voimaan on muutoksen avain myös meidän elämässämme. Evankeliumin asiaa ja Jeesuksen seuraajia vainonnut oppinut Saulus Tarsolainen taipui vasta kohdattuaan Damaskon tiellä ylösnousseen. Elävä Kristus oli liikkeellä ja etsi niin kuin Hän etsii minua ja sinua. 

Uskosta ylösnousseeseen tuli Sauluksen eli Paavalin julistuksen ydin: ”Veljet, minä palautan mieleenne sen evankeliumin, jonka olen julistanut teille. Te olette ottaneet sen vastaan ja pidätte siitä kiinni, ja sen avulla te myös pelastutte, jos säilytätte sen sellaisena kuin minä sen julistin; muuten olette turhaan tulleet uskoviksi. Ennen muuta annoin teille tiedoksi tämän, minkä itse olin saanut vastaanottaa: - Kristus kuoli meidän syntiemme vuoksi, niin kuin oli kirjoitettu, hänet haudattiin, hänet herätettiin kuolleista kolmantena päivänä, niin kuin oli kirjoitettu.- - ” (1 Kor. 15:1-4) Tästä iloisesta uskosta on hyvä Jumalan armon avulla pitää kiinni.

Pentti Tepsa