Helpoin tie ei suinkaan aina ole oikea. Kivikkoisin polku voi olla se onnellisin.

Omantunnon ihminen joutuu elämässään kamppailemaan erottaakseen totuuden valheesta ja oikean väärästä. Jumalan tunteminen ja hänen tahtonsa kyseleminen ohjaavat kristittyä totuuteen. Valintaa oikean ja väärän, uskon ja epäuskon välillä Jeesus kuvaa vertauksellaan ahtaasta portista.

Evankeliumissa Jeesus sanoo: »Menkää sisään ahtaasta portista. Monet menevät avarasta portista ja laveaa tietä, mutta se vie kadotukseen. Miten ahdas onkaan se portti ja kapea se tie, joka vie elämään, ja vain harvat löytävät sen!» (Matt. 7: 13-14)

Jeesuksen vuorisaarnan loppupuolelle sijoittuu kahden jakeen mittainen ankara kehotus. Tässä Herra esiintyy kuin paimenen roolissa ohjaten meitä lampaitaan oikeaan suuntaan. Edellä hän on juuri vakuuttanut, että etsijä löytää ja kolkuttavalle avataan, ja että Taivaan Isä on antelias niille, jotka Häneltä pyytävät. Nyt kuitenkin Herra neuvoo meitä valitsemaan vaikealta tuntuvan vaihtoehdon: ahtaan portin.

Vaativan kuuloinen ahtaan portin kautta sisälle elämään meneminen ei ehkä edellä huomioidun perusteella ole kuitenkaan pohjimmiltaan ihmisen suoritus tai teko. "Pyytäkää, niin teille annetaan. Etsikää, niin te löydätte. Kolkuttakaa, niin teille avataan." Nämä Herran neuvot ovat enemmän kuin rohkaisua siihen, että suostuisimme vastaanottamaan Jumalan tarjoaman avun. Hän tarjoaa meille parasta, kunhan vain myönnämme tarvitsevamme apua. Tällaiseen rukoukseen nöyrtyminen ei ole aina helppoa. On suostuttava tulemaan itse pieneksi, että mahtuu menemään ahtaasta portista.

Tuskinpa kukaan meistä ihmisistä säästyy vaikeuksilta. Elämä tuo eteemme vaikeita ja joskus ahdistaviakin tilanteita. Raamatun rukoilijat muistuttavat, että he rukoilivat ahdistuksessaan. Kun he huusivat avuksi Herraa, he pelastuivat. Moni on löytänyt juuri vaikeuksien kautta elävän yhteyden Vapahtajaan. Ahdas elämäntilanne ja koettelemus onkin näin saattanut kääntyä iankaikkiseksi siunaukseksi. Näin käy usein esimerkiksi etsikkoaikoina, jolloin Jumala erityisesti etsii ja puhuttelee meitä.

Muualla evankeliumeissa Jeesus sanoo itse olevansa se portti (Joh. 10:7,9) sekä "tie, totuus ja elämä" (Joh. 14:6). Kun seuraamme Vapahtajan kutsua ja otamme Hänet vastaan sisimpäämme, olemme astuneet oikeasta portista elämän tielle.

Ahdas portti on myös kuva parannuksesta. Syntitaakkoja ei siitä voi viedä, vaan ne on jätettävä Golgatalle Herran ristin juurelle. Tuo portti vaatii nöyrtymään sekä Jumalan että lähimmäisten edessä."Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille." Sanoo Jeesus edellä. Aikaisemmin hän on juuri opettanut rukoilemaan: "Ja anna meille velkamme anteeksi, niin kuin mekin annamme anteeksi niille, jotka ovat meille velassa." (Matt. 6:12) Tästä parannuksesta meidän on kannettava huolta päivittäin.

Ahtaasta portista voi mennä vain sellainen ihminen, joka suostuu pienuuteen. Siitä ei mennä omiin voimiin ja omaan suuruuteen luottaen, vaan nöyrästi kolkuttaen ja Herralta voimia ja johdatusta pyytäen. Oletko nähnyt joen virtaavan kalliopaasien kapean portin läpi? Siinä on väkevä vesien kohina, elämä ja jylinä.

Pentti Tepsa Kemijärven kirkkoherra

Luostarin puutarha

Helpoin tie ei suinkaan aina ole oikea. Kivikkoisin polku voi olla se onnellisin.

Kommentit

Sivut

Rukous on matka

Blogi-arkisto

Henkilötiedot