Kesäaikaan tulee monia tärkeitä kutsuja. Odotetuimpia lienevät hääkutsut tai kutsut ristiäisiin. On vakaviakin tilaisuuksia, mutta moniin juhliin mennään ihan silkasta hauskanpidon ilosta. Tuntuu hienolta olla kutsuvieras.

 

Senkin jälkeen, kun mikään meno ei enää kiinnosta, jää jäljelle yksi. Silloinkin, kun pelkäät jääneesi aivan unohduksiin, on yksi uskollinen, joka jaksaa odottaa sinua. Taivaan Isä etsii sinua yhteyteensä. Hänen kutsunsa onkin erityistilaisuus,  joka  kannattaa ottaa vakavasti.

 

Evankeliumissa Jeesus opettaa seuraamisestaan ja Jumalan valtakunnan kutsun vastaanottamisesta:

Kun he tekivät taivalta, muuan mies sanoi Jeesukselle: ”Minä seuraan sinua, minne ikinä menetkin.” Jeesus sanoi hänelle: ”Ketuilla on luolansa ja taivaan linnuilla pesänsä, mutta Ihmisen Pojalla ei ole, mihin päänsä kallistaisi.”

    Eräälle toiselle Jeesus sanoi: ”Seuraa minua!” Tämä vastasi: ”Herra, anna minun ensin käydä hautaamassa isäni.” Mutta Jeesus sanoi hänelle: ”Anna kuolleiden haudata kuolleensa. Lähde sinä julistamaan Jumalan valtakuntaa.”

    Vielä eräs toinen sanoi: ”Herra, minä seuraan sinua, mutta anna minun ensin käydä hyvästelemässä kotiväkeni.” Hänelle Jeesus vastasi: ”Joka tarttuu auraan ja katsoo taakseen, ei ole sopiva Jumalan valtakuntaan.” (Luuk. 9: 57-62)

 

On mahdollista, että ketun luola ja taivaan lintujen pesä oli Jeesuksen puheessa kätketty viittaus niille, jotka halusivat seurata poliittisia virtauksia tai mahtimiehiä. Linnoituksiaan rakenteleva Herodes tunnettiin myös lisänimellä kettu ja Rooman sotajoukot taas marssivat kotkatunnusten alla vertautuen taivaan lintuihin.

 

Kristusta ei voi lyöttäytyä palvelemaan kuten maallisia mahtimiehiä. Hän ei etsi poliittisia kannattajia, vaan seuraajia, jotka tietävät mestarinsa maallisen osan: edes nukkumapaikka ei ole itsestänselvyys. Oma mukavuusalue on ilmeisesti valmistauduttava hylkäämään.

 

Kaksi mukaan pyydettyä estelee tekosyillä. Viipyminen menneessä, jopa näennäinen tilinteko aikaisemmasta elämästä saattaa nousta matkaan lähtemisen esteeksi. Tartumme menneisyyteemme kuin tervaan, emmekä pääse irti sitä setvimällä.

 

Jokainen perunapeltoa kyntänyt tietää, että suora auran jälki syntyy vain silloin, kun katse pysyy etäisessä kiintopisteessä edessäpäin. Taakseen vilkuilemalla saa aikaan vain mutkittelevaa, huonoa jälkeä.

 

Jeesuksen opetus kutsusta Jumalan valtakuntaan perehdyttää meitä oikeastaan sisäisen muutoksen lainalaisuuksiin. Kysymys on Kristuksen matkakumppanuudesta, taivalta tehdään tinkimättömästi määränpäähän suuntautuneena usein omat mukavuusalueet ohittaen.

 

Pentti Tepsa

Kemijärven kirkkoherra