Päivittäin mielessäni risteilee monenlaisia tunteita, joita rekisteröin. Iloisien ja myönteisten tunteiden lisäksi koen häpeää, surua, kiukkua jopa kateutta. Kuulin mainion radiokeskustelun, jossa psykologi ja alan tietokirjailija Tony Dunderfelt muistutti taas kerran mieleen vanhan psykologisen viisauden: kaikki tunteet ovat hyviä.

Meillä on oikeus tuntea. Milloin tunteet ovat ongelma? Dunderfelt esitteli kolmijaon: 1) tunteet 2) tulkitut tunteet eli emootiot 3) tunnekäyttäytyminen. Psykologisessa mielessä vain tulkitut tunteet ja tunnekäyttäytyminen ovat osin ongelmallisia.

Tulkittu tunne, josta D. käyttää myös emootio sanaa, on mieleen pyörimään jäävää ja vaivaavaa. Se ei päästä irti otteestaan. Tunnekäyttäytyminen on sitä, että emme enää rekisteröi tunnetta pelkästään omaksi tunteeksemme, vaan käyttäydymme kuin se olisi kaikille ilmeinen tosiasia. Esimerkiksi kateutta tunteva menettelee väärin, jos hän lähtee toimimaan tunteensa vallassa ja esimerkiksi mustamaalaa kateutensa kohdetta.

Oma herätyskristillinen taustani vei minut ajoittain torjumaan ja katumaan tunteitani. Oli vaikeaa vastaanottaa negatiivisia tunteita tai myöntää, että oli vaikkapa kiukkuinen. Vanhastaan kristillisessä ja raamatullisessa perinteessä on kuitenkin oltu varsin sallivia monenlaisille tunteille. Paras esimerkki lienee Psalmien kirja, jossa vuodatetaan Jumalalle monesti sydämen synkimpiäkin syövereitä. Silti Psalttarissakin ymmärretään se, että tunne ja teko ovat kaksi eri asiaa.

Pentti Tepsa

Kemijärven kirkkoherra