Törmäsin mietelauseeseen: Sinä olet riittävän hyvä. Se oli hyvä muistutus siitä, että olen riittävän ahkera, ihan riittävän taitava ja riittävän hyväntahtoinenkin.

Psyykeeseemme kätkettynä meillä ilmeisesti toimii jonkinlaisia laadunvalvonnan antureita, jotka arvioivat tekojamme, olemistamme ja jopa olemustamme. Perin hyödyllinen järjestelmä muuttuu haitalliseksi silloin, kun anturit piippaavat punaiselle jokaisesta epätäydelliseksi koetusta tilanteesta. Kaikella on psykososiaalinen taustansa, ehkä myös hengellinen pohjansa. 

Korjaavat kokemukset voivat lähteä liikkeelle armon kokemisesta. Armo ja anteeksiantaminen koetaan sekä yksilötasolla että yhteisöllisesti. Parhaimmillaan se palauttaa vikaan menneet järjestelmäasetukset oikeille raiteille, tätä säätöä tarvitsemme toistuvasti. 

Joku kuvasi katumusta hyödyttömäksi tunteeksi. Juuri se saattaa kuitenkin avata tien syvempään armon ja hyväksynnän kokemiseen. Katumus on oikeastaan sen suremista, mikä meni väärin. On oikein, että tunnemme syyllisyyttä vääristä teoista.

Liiallinen oman keskeneräisyyden sureminen, saattaa kuitenkin viedä voimia hyödylliseltä kasvulta. Itseensä käpertyminen, kääpiökasvu tai piikikkääksi muuttuminen vaanivat silloin, kun emme löydä apua liian vaativien esikuvien ja odotusten paineessa. Armolla on taipumus auttaa kasvamaan. Siksi se on niin hyvä lääke meille keskeneräisille.

Jumalan armo ja rakkaus meitä ihmisiä kohtaan tuli ilmi erityisesti Jeesuksen elämässä, hänen kuolemassaan syntiemme sovitukseksi sekä hänen ylösnousemuksessaan. Yksi armon ulottuvuus on se, että saamme pyytää syntejämme Taivaan Isältä anteeksi vaikka joka päivä. "Joka aamu on armo uus."

Pentti Tepsa

Kemijärven kirkkoherra