image.jpg

 

Muutama viikko sitten Pariisissa marssittiin surmattujen muistoksi, myöhemmin Moskovassa. Television ja kännykän ruudulle piirtyvät surulliset sanomat murhista ja väkivallanteoista. Maailmalta kiirivät uutiset muistuttavat meille jatkuvasti siitä, että monenlainen pahuus, raakuus ja sota riehuvat kansojen parissa. Aina ei kotoinen Lappimmekaan ole ollut tällainen rauhan tyyssija. Monet muistavat vielä ajan, jolloin täälläkin sodittiin ja täältäkin paettiin.

Suuren ja pelottavan pahuuden rinnalla meille ovat perin tuttuja arjen pienimuotoiset vääryydet. Toisten tekemiset satuttavat helposti. Ajattelemattomuuttani toimin liian usein itsekin niin, että loukkaan lähimmäisiäni. Pahat, pinttyneet tapani tuottavat ajoittain harmia muille ja itselleni. Kun oikein tarkasti omaa sisintäni tutkin, minun on pakko myöntää sieltäkin löytyvän ikävää taipumusta pahaan.

Pääsiäistä edeltävänä paastonaikana kirkossamme on tapana pitää esillä syntien tunnustamista, katumista ja pyrkimystä parannukseen. Jotkut meistä harrastavat myös koko elämäntavan yksinkertaistamista ja ehkä ruokapaastoa. Olen huomannut, että itselleni erityisesti poron kuivalihan valmistuminen tekee kuitenkin ruokapaastoon helposti taukoja. Jäljelle jää lähinnä muun elämän hiljentäminen sekä katumuksen ja armon todellisuuden etsiminen.

Martti Luther nosti raamatuntulkinnassaan vahvasti esille synnin rikkaruohomaisen sitkeyden meissä kaikissa. Meille ei lopultakaan jää muuta mahdollisuutta kuin pyytää säännöllisesti anteeksi ja uskoa rikkomuksemme anteeksi Jeesuksen Kristuksen nimessä ja sovintoveressä. Senkin jälkeen olemme täällä ajassa syntisiä ja vanhurskaita samalla kertaa, kuitenkin armahdettuja syntisiä. Saamme rukoilla psalmin sanoin: "Herra, nimesi kunnian tähden anna anteeksi suuret syntini." (Ps. 25:11)

Parannus on pohjimmiltan pyrkimystä elämäntavan muutokseen ja vääryyksien oikaisemiseen. Tätä emme kuitenkaan pysty omin voimin tekemään, vaan ainoa mahdollisuutemme on turvautua Kristukseen. "Me tiedämme myös, että Jumalan Poika on tullut ja antanut meille ymmärryksen, jotta tuntisimme hänet, joka on Todellinen. Ja tässä Todellisessa me elämme, kun olemme hänen pojassaan Jeesuksessa Kristuksessa. Hän on tosi Jumala ja iankaikkinen elämä." (1. Joh. 5:20)


Pentti Tepsa
Kemijärven kirkkoherra