Jouluaamuna talvisessa pimeässä loistavat tuhannet jouluvalot - nekin kertovat joulun sanomaa: Valo on annettu meidän pimeyteemme.

Silloin kun nukuttaa, on levollista kätkeytyä pimeään ja hämärään. Illan levolla ja yön unella on paikkansa elämässä. Erityisesti eränkävijät tietävät kuitenkin, miten vaikeaa ja vaarallista on kulkea pimeässä ilman mitään valoa. Jos arjesta katoaa elämänilo ja valo, on vaikea edes ajatella elämää eteenpäin.

Profeetta Jesaja puhuu "kuoleman varjon maassa" asuvista, joille loistaa kirkkaus. Pimeydessä vaeltava kansa näkee suuren valon. Lapissa olemme tottuneet siihen, että joulunaika todellakin on taitekohta, vuoden pimeimmästä hetkestä olemme jo siirtyneet  ajanlaskussamme kulkemaan kohti aina vain kirkastuvaa kevättä.

Sydämen pimeys ja ilottomuus on kuitenkin sellaista mustuutta, jota edes kirkas tähtitaivas revontulineen tai kevättalven aurinko ei pysty valaisemaan. Sellaiseen synkkyyteen joutunut saattaa ajatella Jumalasta ja Jeesuksestakin, että ei ansaitse eikä kaipaa Jumalaa tai Vapahtajaa. Taitaa olla vähän parempia ihmisiä varten sellainen.

Raamatun perusteella asia on juuri päinvastoin: Profeetta Jesajan mukaan messias eli Kristus syntyy juuri meitä eksyneitä varten, meitä pimeään joutuneita varten. Vaikka synti olisi vienyt sysipimeään ja vaikka kaikki toivo tuntuisi kuolleelta, voi Herra Jeesus Kristus muuttaa kaiken. Joulun lapsi voi muuttaa surun ilojuhlaksi.

Tuosta iloisesta juhlasta profeetta Jesaja sanoo: "Sinä teet runsaaksi riemun, annat suuren ilon. He iloitsevat sinun edessäsi niin kuin elonkorjuun aikana iloitaan, niin kuin saaliinjaossa riemuitaan." (Jes. 9:2) Ehkä lappilainen perinteinen hirvipeijaisjuhla olisi hyvä vertauskuva siitä saaliinjaon ilojuhlasta, mistä profeetta puhuu.

Mikä on syy siihen juhlaan, jota profeetta Jesaja kuvaa? Yli puoli vuosituhatta ennen Kristuksen syntymää, ennen ensimmäistä joulua julistaa profeetta Jesaja enteellisesti: "Sillä lapsi on syntynyt meille, poika on annettu meille. Hän kantaa valtaa harteillaan, hänen nimensä on Ihmeellinen Neuvontuoja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen Isä, Rauhan Ruhtinas." (Jes. 9:6)

Vaatimattomasti Betlehemin talliin syntynyt Jeesus lapsi ei varmaan monienkaan mielestä vaikuttanut ruhtinaalta, joka kantaa valtaa harteillaan. Enkelit julistivat siitä paimenille, sen kuulivat myös Maria ja Joosef. Sen vuoksi tulivat myös itämaan tietäjät kumartamaan äsken syntynyttä kuningasta. Vahva sisäinen taju tosiasioista ei takerru ulkoisten seikkojen hämmentäviin piirteisiin. Jumalallinen totuus kätkeytyy useinkin juuri pieneen ja vaatimattomaan. Taivaallisen kirkkauden rinnalla olisi kalleinkin kuninkaankruunu ollut vain pölyhiukkasen arvoinen. Siksi ihmiseksi syntynelle Jumalalle talli oli aivan yhtälailla sopiva.

Messias oli tuleva juuri vapauttajaksi ja pelastajaksi: "Ikeen, joka painaa heidän hartioitaan, valjaat, jotka painavat olkapäitä, ja heidän käskijänsä sauvan sinä murskaat, niin kuin murskasit Midianin vallan." (Jes. 9:4) Vertauskuva sopii historiallisesti Israelin kansan Babylonian pakkosiirtolaisuuden ja siitä vapautumisen kuvaukseksi, mutta viittaa uuden liiton valossa myös pidemmälle, Vapahtajaan Herraan Jeesukseen.

Joulun suurin lahja on se, että meille jokaiselle annetaan mahdollisuus armoon ja anteeksiantamukseen Jeesuksen tähden. Vaikka muuten elämässämme olemme saattaneet tottua selviämään omin voimin, ei meidän tarvitse yrittää päästä Jumalan luo omin voimin. Jumala tuli luoksemme, hän syntyi ihmiseksi, jotta me pelastuisimme.

Jouluna on tapana kysyä, että "onko täällä kilttejä lapsia". Olemme tahattomasti ehdollistuneet ajatukseen, että joulun lahjat ja kaikki hyvä on ansaittava olemalla kiltti ja hyvä. Tällaisen ansio-opin ongelma on siinä, että mikään ei lopulta tunnu riittävän. Joka joulu kaikki jää kesken, emme edes ehdi muistaa kortilla niin paljon kuin pitäsi. Emme lopultakaan osaa olla niin hyviä lapsia tai vanhempia kuin pitäisi.

Kristillisessä uskossa on kysymys anteeksiantamisen ja armon vastaanottamisesta ilman omaa ansiota - lahjana. Jumala rakastaa meitä jokaista ja haluaa, että me pelastuisimme ja pääsisimme taivaaseen. Jouluna taivas tulee luoksemme. Tarkoitus on, että maistaisimme sitä, emmekä enää koskaan hylkäisi sitä.

Usko Jeesukseen on se voima, joka rikkoo "käskijän sauvan" synniltä ja syyllisyydeltä. Itsekkyyden ja ylpeyden hartioitamme painavat valjaat pystyy vain Vapahtaja ottamaan päältämme pois. Profeetan sanoja lainaten: Hän "murskaa" ne kuin hirmuhallitsijoiden vallan.

Jouluna me muistamme Jeesus-lasta myös Rauhan ruhtinaana. Me rukoilemme rauhaa maailman kansoille lähellä ja kaukana. Samalla olemme kuitenkin tietoisia siitä, että todellinen rauha maailmassa edellyttää myös sisäistä sydämen rauhaa ja rakkautta meiltä jokaiselta. Joulun juhla kertoo Jumalan rakkaudesta; osoittaessamme rakkautta lähimmäisellemme elämme samalla todeksi Joulun todellista sanomaa.

Pastori Pentti Tepsa