Millä tavalla kuolemaan sitten voisi valmistautua? Päivittäinen rukouselämä on myös kuoleman muistamista. Jokainen päivä on lahja. Kun tiedämme läheisemme kuoleman olevan käsillä, emme halua jättää häntä yksin. Kuolemasta voi mielestäni puhua avoimesti myös hyvissä ajoin ennen kriittisiä hetkiä. Kirkolla tutut toimituksensa: Ehtoollisen vietto sairasvuoteen äärellä, rukoushetket, rippi ja keskustelut, jotka voivat juuri oikealla tavalla auttaa avaamaan niitä solmuja, joita läheisen kuolemaan liittyy.

Kristittyinä me uskomme, että kuolema on portti iankaikkisuuteen, kotiin, jonne Jeesus kulki edeltä: Jeesus sanoo: "Älköön sydämenne olko levoton. Uskokaa Jumalaan ja uskokaa minuun. Minun Isäni kodissa on monta huonetta – enhän minä muuten sanoisi, että menen valmistamaan teille asuinsijan." (Joh. 14:1-2) Sydämen kristityn ei silti tarvitse kieltää surun ja kaipauksen todellisuutta. Meillä on toki lupa surra ja etsiä lohdutusta toisistamme, rukouksesta ja Jumalan sanasta.