Me osaamme olla toisiamme kohtaan vaativia. Mielessämme pidämme tarkasti tiliä ystäväpiiristämme. Mitä kukin on puolestamme tehnyt ja mitä olemme kullekin tehneet. Usein käy niin, että uskovien kesken on jopa vaikeampaa unohtaa koettuja pieniä loukkauksia tai saamatta jääneitä vastapalveluksia. Armon lapsista saattaa helposti tulla toisilleenkin armottomia.

Itsesäälin vallassa meistä saattaa tuntua, että jopa nekin ihmiset, joita olemme auttaneet, näyttävät itsekeskeisesti unohtavan saamansa hyvyyden. Turhaan ei Jeesus meitä tästä asiasta moiti: ”Ja Herra kehui epärehellisen taloudenhoitajan viisautta. Hän sanoi: "Tämän maailman lapset menettelevät toisiaan kohtaan viisaammin kuin valon lapset.” ”(Luuk. 16:8)

Jeesus kertoi taloudenhoitajasta, joka sai rikkaalta isännältään tiedon potkuista. (Luuk. 16:1-9) Lopputilinpäätöstä tehdessään tuo talousmies päättikin keventää isäntänsä velallisten velkataakkaa. Näin hän halusi varmistaa, että löytäisi mahdollisia myötätuntoisia tukijoita, kun ura olisi lopullisesti ohi. Velka on usein neuvoteltavissa ja joskus hyvä talousmies myös kohtuullistaa saatavia, jotta edes jotakin tulisi takaisin. Tässä tapauksessa velkasaatavat olivat öljyä ja vehnää, varastoitaessakin pilaantuvia käyttötuotteita, joten menetys voitaisiin panna myös varastohävikin syyksi.

Olisi taloudenhoitaja voinut päätyä toiseenkin ratkaisuun. Osoittaakseen isännälle vielä kerran pätevyyttään hän olisi voinut kovistella velallisia, kuten tapahtui toisessa esimerkkikertomuksessa: "Mutta kun palvelija meni ulos, hän tapasi toisen palvelijan, joka oli hänelle velkaa sata denaaria. Hän kävi mieheen käsiksi, kuristi häntä kurkusta ja sanoi: 'Maksa, mitä olet velkaa!'” (Matt. 19:28) Armottomuudella ei Jeesuksen mukaan kuitenkaan ole hyviä seurauksia, ei ajallisessa eikä iankaikkisessa elämässä.

Kaikki ajallinen hyvä on katoavaista ja siinä mielessä väärää rikkautta, emme saa kiinnittää sydäntämme siihen. Kaikilla lahjoilla, joita meille on annettu, voimme kuitenkin tehdä jotakin toisten ihmisten hyväksi ja lopulta Taivaan valtakunnan hyväksi. Saadessaan kokea armoa ja hyvyyttä ihmiset kiittävät Isää Jumalaa. Kun taivaassa kerran virittelemme iankaikkisia telttojamme, kuinka monta tuttua hymyilevää kasvoa tapaamme? Taivaaseen pääsee vain Kristuksen täytetyn työn tähden, mutta ajalliset voimavaramme voimme iloiten käyttää siihen, että taivas täyttyy ystävistä.  Jeesuksen ohje kuuluu: ”hankkikaa väärällä rikkaudella ystäviä, jotka ottavat teidät iäisiin asuntoihin, kun tuota rikkautta ei enää ole” (Luuk. 16:9 )

Pastori Pentti Tepsa