Voi hyvä tavaton, unohdinko kännykän? Kaikki matkatavarat oli kaivettava ja kuohutettava. Koko reissun tekeminen tuntui yhtäkkiä stressaavalta. Oli vielä yritettävä soittaa majapaikkaan. Löytyihän se lopulta matkatavaroista, mutta aikalailla ehdin huolestua. Kun tilanne on päällä, on vaikea saada itseään rauhoittumaan, vaikka tajuaisikin hätäilyn hyödyttömyyden.

Kun ylösnoussut Jeesus Kristus ilmestyi opetuslapsilleen, hän tervehti: "Rauha teille!" Se oli tyypillinen heprealainen tervehdys. Yhä edelleen Israelissa toivotetaan rauhaa, shalom, kun tavataan. Kristillisessä uskossa on myös kysymys sisimmän levosta ja rauhasta.

Vaikka tyyneys on monien mielestä toivottava olotila, meidän on merkillisen vaikeaa suostua siihen. Rauhoittuminen nimittäin vaatii itsekeskeisyydestä luopumista. Asioiden mutkaton sujuminen minun kannaltani ei ole aina itsestäänselvää. Ei silti kannata menettää rauhallisuuttaan, vaikka tulisi vastoinkäymisiä. Kannattaa pitää sisimmän levollisuus silloinkin, kun huolet tuntuvat kaatuvan päälle.

Jumalan rauha on myös omantunnon rauhaa. Levoton omatunto saa levon, kun synnit saadaan anteeksi Jeesuksen ristinuhrin tähden. Siksi synnintunnustus on aina olennainen osa rukousta ja hiljentymistä. Se ei ole syyllisyydessä rypemistä, vaan armossa uudistumista.

Rukoushiljaisuuteen vetäytyminen on tie rauhoittumiseen. Se lähtee liikkeelle siitä tosiasiasta, että rukous on pohjimmiltaan kuuntelemaan jäämistä. Hiljentymistä on syytä harjoitella säännöllisesti. Vähitellen itsellekin herää kysymys: Maltanko missään vaiheessa hylätä sisimmän hiljaisuutta?

Raamattu neuvoo rukoilijaa: "Hän virvoittaa väsyneen ja antaa heikolle voimaa. Nuoretkin väsyvät ja nääntyvät, nuorukaiset kompastelevat ja kaatuvat, mutta kaikki, jotka Herraa odottavat, saavat uuden voiman, he kohoavat siivilleen kuin kotkat. He juoksevat eivätkä uuvu, he vaeltavat eivätkä väsy." (Jes. 40:29-31)

Pentti Tepsa

Kemijärven vt. kirkkoherra

3. pääsiäisen jälkeisen sunnuntain aihe: Jumalan kansan koti-ikävä
Seurakunta juhlii iloiten Herran ylösnousemusta ja voittoa kuolemasta ja suuntaa katseensa uuteen elämään taivaassa, minne Jeesus on mennyt valmistamaan omilleen sijaa. Kristityt odottavat "ikävöiden sitä kaupunkia, joka tulee" (Hepr. 13: 14). Jeesuksen ylösnousemus on jo nyt tehnyt heidät uusiksi luomuksiksi. Kun Kristus palaa takaisin, heistä tulee hänen kirkastetun ruumiinsa kaltaisia.