Joulunpyhät ovat takana, mutta joulu jatkuu vielä. Loppiaiseen saakka viivymme syntymäjuhlan sanoman äärellä. Katsomme ihmettä, sitä että Jumala syntyi ihmiseksi. Evankeliumi on tänäänkin Luukkaan 2. luvusta.

Jakeissa Luuk. 2:33-40 ihastelemme Simeonin ja Hannan silmin pienokaista, Jeesusta, joka on tuotu Jerusalemin temppeliin. Lapsi on 8 päivän ikäinen, hänet ympärileikataan ja hän saa nimen Jeesus.

Uuden liiton Herran, Jeesus lapsen, tunnistajiksi löytyy kaksi Vanhan liiton pyhää: hurskas Simeon ja naisprofeetta Hanna.

Luukkaan evankeliumi kertoo meille alussa Vapahtajan syntymää edeltävistä tapahtumista, sitten Jeesuksen syntymästä ja toisessa luvussa myös aivan lyhyesti vauvaiästä ja Herramme lapsuudesta. Tätä kaikkea Luukkaan evankeliumi ei kerro vain saadakseen herkän alun evankeliumikirjalle tai tyydyttääkseen inhimillistä uteliaisuuttame. Herramme syntymästä ja lapsuudesta kerrotaan, jotta paremmin ymmärtäisimme ja uskoisimme, että Jeesus Nasaretilainen oli historiassa elänyt ihminen, täysin ihminen. Kuten mekin hän tunsi ja tiesi, mitä on olla ihminen. Hän on ihmisyytensä lisäksi myös täysin Jumala, pelastajamme.

Evankeliumin Jeesus ei ole vain hyveellinen rabbi. Hän ei ole pelkästään viisauden ja eettisen elämäntavan opettaja. Hurskas Simeon kertoo jo lapsen nähtyään: "Minun silmäni ovat nähneet sinun pelastuksesi, jonka olet kaikille kansoille valmistanut: valon, joka koittaa pakanakansoille, kirkkauden, joka loistaa kansallesi Israelille." (Luuk. 2:30-32)

Toisaalta jos Herramme Jeesus olisi vain jumalolento, ilman inhimillistä syntymää ja lapsuutta tai lämmintä suhdetta äitiinsä Mariaan, jäisi Vapahtaja meille etäiseksi, ehkä enkelien kaltaiseksi sanasaattajaksi. Nyt Jumalan Sana kuitenkin tuli todella ihmiseksi, syntyi lihaan. Siitä tulee termi inkarnaatio. Pelastaakseen ihmiset Herramme tuli ihmiseksi. Tämä on suuri uskon salaisuus.


Pastori Pentti Tepsa