Kun kiität hyvistä asioista elämässäsi, alat nähdä niitä entistä enemmän.

On aika kiittää kaikista kesän riemuista, sillä syksy tekee tuloaan. Syys kolistelee sadetuulena ikkunan takana. Kylmä saa marjat punertumaan ja koivut kellastumaan. Marjojen ja muun metsän viljan kerääjä osaa olla kiitollinen myös syksystä.

Kun kiität hyvistä asioista elämässäsi, alat nähdä niitä entistä enemmän. Toisaalta jos keskityt valittamaan, löydät takuulla entistä enemmän purnattavaa ja tulet tyytymättömäksi. Kiitollisuus ja tyytyväisyys eivät ole vain tunteita vaan myös asenteita. Tyytyväisyys on elämänasenne, jota voi jossakin määrin opetella.

Ei Jumala ole kuuro meidän murheillemme. Toki Raamatun psalmien esikuvien mukaan me saamme vuodattaa Herralle myös tyytymättömyytemme ja epätoivomme. Ei kiittäminen ole aina helppoa. Jossakin pisteessä voimme kuitenkin valita: tartu silloin kiitokseen.

Jeesus kutsuu evankeliumissa luokseen myös elämän murjomia taakkojen kantajia: "Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon. Ottakaa minun ikeeni harteillenne ja katsokaa minua: minä olen sydämeltäni lempeä ja nöyrä. Näin teidän sielunne löytää levon. Minun ikeeni on hyvä kantaa ja minun kuormani on kevyt." (Matt. 11:28-30)

Kristus lupaa täsmälleen sopivan ”kantolaitteen” eli ikeen taakallemme. Vaeltaja tai metsämies tietää kyllä, miten ratkaisevaa on, että rinkka tai reppu on hyvä kantaa. Se ei ole ainoastaan mukavuustekijä, vaan siitä voi riippua koko reissun onnistuminen. Hyvällä rinkalla kantaa raskaitakin taakkoja.

Todellisuudessa Herramme tarjoama ies on ristin muotoinen, se on ristinpuu. Sitä meitä kutsutaan kantamaan. Lopulta huomaamme, että me emme itse kanna sitä ristiämme, vaan sen kantoi Herra Jeesus Kristus. Luulimme kantavamme ristiä, mutta se kantoikin meitä.

Pastori Pentti Tepsa