Pussillinen viisautta on enemmän kuin kaikki helmet.

Kukapa meistä ei haluaisi olla rikas, kuuluisa ja kaunis. Suuri määrä ihmisiä ainakin tavoittelee noita asioita elämässään, tai jotakin hyvin samankaltaista. Jokseenkin moni osaa arvostaa viisautta, mutta se ei silti näytä olevan kovin muodikasta nykyään. Elämän äkkikäänteissä todellinen elämänviisaus on kuitenkin kultaakin kalliimpaa.

Aikamme kadehdittuja ominaisuuksia ovat bisnesvainu, yritteliäisyys, äly ja johtajuus. Niiden ohessa kirjahyllystä saattaa löytyä myös elämäntaidon oppaita, joilla elämäntarkoitusta ja onnea koskevat kysymykset ajatellaan hoidettavan kuntoon. Syvällinen elämänviisaus on kuitenkin paljon enemmän kuin äly tai elämänhallintaoppaiden menetelmät.

Pohjimmiltaan elämänhallinta on valitettavasti mahdotonta, eivätkä oppaiden niksit vastaa tyydyttävästi edes oman sisimpämme levottomiin kuohuihin. Onneen ei ole oikotietä, vaan siihen kuuluu aina oma sisäinen etsintä ja rehellinen paini suurten kysymysten äärellä. Saavutetut vastaukset eivät aina ole älyllisiä, tosin ne saattavat vahvasti puhutella myös älyllisesti ja taiteellisesti.

Heinäkuun kuumana päivänä tarkkailin värikästä perhosta, joka oli asettunut lepäämään sorakasan päälle. Se eli oman lyhyen elämänsä huippuhetkiä ja lumosi kauneudellaan ainakin minut. Se muistutti minulle, että yksinkertaisimmillaan onni on sopusointua oman sisimmän ja ympäristön kanssa. Se on sisäistä rauhaa, joka näkyy myös ulospäin.

VT:n puolella Jobin kirjassa pohditaan viisauden olemusta (Job 28). Tässä syvällisessä kirjassa kehotetaan luomakunnan tarkkailuun ja etsimään viisautta Luojalta: ”Kun hän antoi tuulelle voiman, kun hän osoitti vesille rajat, kun hän sääti määräajat sateelle ja avasi ukkosen jylinälle tien, silloin hän näki viisauden, punnitsi sen, otti sen palvelukseensa, piti sen kanssa neuvoa. Ihmiselle hän sanoi: »Viisautta on Herran pelko, ymmärrystä se, että karttaa pahaa.»”

Pastori Pentti Tepsa