- Voi minua, minä hukun!
      Minulla on saastaiset huulet,
      ja saastaiset huulet on kansalla,
      jonka keskellä elän,
      ja nyt minun silmäni ovat nähneet Kuninkaan,
      Herran Sebaotin.
    Silloin yksi serafeista lensi luokseni kädessään hehkuva hiili, jonka hän oli ottanut pihdeillä uhrialttarilta. Hän kosketti sillä minun huuliani ja sanoi:
      - Katso, tämä on koskenut huuliasi,
      sinun syyllisyytesi on poissa
      ja syntisi sovitettu. (Jes. 6: 5-7)
 

Kun etsimme yhteyttä Jumalaan, saattaa oma keskeneräisyys, rikkinäisyys ja syntisyys tulla esteeksi. Voimat eivät tunnu riittävän, kun sisin syyttää ja soimaa, saattavatpa läheisetkin päivitellä. Sama oli profeetta Jesajalla edessä kutsumuksensa alussa. "Saastaiset huulet" viittavat omaan turmeltuneisuuden kokemukseen, eikä lähipiiristäkään löydy apua. Herran uhrialttarilla leimuaa kuitenkin puhdistava tuli.

Joskus rippikoulussa olemme laatineet yhdessä synnintunnustuksia paperilapuille. Lopuksi kaikki on kerätty yhteen, lävistetty ristinmuotoisessa puussa sojottavaan naulaan ja poltettu. Olemme käytännössä nähneet, miten synnit saa uskoa pois otetuiksi.

Emme enää Vanhan liiton hurskaiden tapaan tarvitse uhritulia, vaan Jeesuksen uhri Golgatan ristinpuulla riittää. Olemme kalliisti ostetut pyhän Kolminaisuuden läsnäoloa ja käyttöä varten. Isään, Poikaan ja Pyhään Henkeen saamme elämän virran pyörteissä turvata, kuin matematiikassa kolmeen tarkistuspisteeseen.

Pastori Pentti Tepsa

Kolminaisuudenpäivän tekstit: evl.fi/Evkirja.nsf/149183ab2f93c519c225703c0031dbb1/996138bd0c752f64c2257045004ef6ca