Herra sanoo minun herralleni:
"Istu oikealle puolelleni.
Minä kukistan vihollisesi,
panen heidät jalkojesi alle,
korokkeeksi valtaistuimesi eteen.
Herra, Siionin valtias,
ojentaa sinulle hallitsijan sauvan.
Ulottukoon sinun mahtisi
myös vihollistesi yli!
Nyt sinulla on valta,
kansasi seuraa sinua yhtenä miehenä.
Pyhillä vuorilla minä sinut synnytin,
sinä synnyit kuin kaste aamuruskon helmasta."
Näin on Herra vannonut, eikä hän valaansa peruuta:
"Sinä olet pappi ikuisesti,
sinun pappeutesi on Melkisedekin pappeutta." (Ps. 110:1-4)

Sain seurata joutsenten uiskentelua ja huikkailua toisilleen, lopulta ne nousivat vettä räpyläjaloillaan pärskien lentoon. Uljasta lentoa oli ilo seurata.

Kenen on valta?

Helatorstaina kirkoissamme luetaan Psalmin 110 alkua, kuninkaallisen valtaannousun kuvausta. Nuo säkeet sopivat hyvin kuvaamaan Kristuksen taivaaseen astumista, korottamista. Talven valta Lapin luonnossakin on vaihtunut kevään kaiken mullistavaan lämpöön, joka tuo uutta elämää esiin luonnossa.

Lintujen viattoman näköisessä soidinlaulussa ja -tanssissa ei ole kysymys vain leppeästä lemmestä, vaan myös taistelusta reviiristä ja lisääntymiskumppanista. Valta kiinnostaa myös meitä ihmisiä, tässä emme muista luontokappaleista juuri eroa. Meidän kamppailumme ovat vain usein piilossa ja luonteeltaan epäsuoria.

Vastuullisen ihmisen yhteisistä asioista huolehtiminen on hyve, mutta milloin se muuttuu liialliseksi vallankäytöksi. Milloin vastuun kantaminen muuttuu vallan ahnehtimiseksi? Yksi tervehdyttävä harjoitus, on muistaa omaa rajallisuuttaan ja kuolevaisuuttaan. Minut kutsuu täältä lopulta pois Hän, jolla on kaikki valta, silloin joudun tekemään tiliä kaikesta tästä. Lopulta kokousten ja palaverien on sujuttava myös ilman minua.

Jeesus Kristus on ylimmäinen pappimme ikuisesti. Hän kohottaa hallitsijan sauvansa meidän vainoojiemmekin yli. Hän on meidän puolustajamme myös Isän edessä. Keskellemme Hän lähettää Pyhän Hengen varjelemaan meitä uskossa ja totuudessa -myös vallanhimolta.

Pastori Pentti Tepsa