Rukous ja hengellinen kasvu

Ei ole helppo puhua hengellisestä kasvusta. Se sekoitetaan hyvin helposti itsekehuun tai omavanhurskaaseen lakihengellisyyteen. Silti kaikki se, mitä teemme, jättää meihin jälkensä. Mitä enemmän seurustelemme Kristuksen kanssa, sitä enemmän hän saa painaa meihin oman rakkautensa leiman. Oikeastaan hengellinen kasvu on kasvua alaspäin, se on nöyrää juurtumista Kristukseen.

Rukoilijan ei tarvitse sulkea silmiään omilta heikkouksiltaan. Omaa tilaansa ei tarvitse Jumalalle selitellä. Riittää synnintunnustus ja halu parannukseen. Anteeksiannon vastaanottaminen jo itsessään avaa teitä muutokselle. Yleensäkään omia saavutuksiaan tai lankeamisiaan ei kannata käyttää kasvun mittarina. Ainoa tapa kasvaa on yhä enemmän ymmärtää ristin salaisuutta ja tuntea Kristusta. Oman itsen sijasta kannattaa katsoa Vapahtajaan.

Kanaanilaisen naisen usko ( Matt. 15: 21-28 ) oli sitkeää turvautumista Jeesukseen. Kuten usein parantamisihmeen yhteydessä myös tässä Herramme käy lyhyen keskustelun apua etsivän vieraan kansan naisen kanssa. Parantaminen ei ole itsetarkoituksellista ihmeillä hämmästyttämistä, vaan Jeesus haluaa nähdä sisimmän muutoksen, uskon ja uuden uskalluksen Herraan. Samalla jätetään vuoropuhelun muodossa koko kristikunnalle pysyvä osoitus kansallisten rajojen murtumisesta Jumalan valtakunnan työssä. Vieraan kansan nainen sai tyttärelleen avun. Jeesus jopa ihastelee "pakanakansan" naisen uskoa:  "Suuri on sinun uskosi, nainen! Tapahtukoon niin kuin tahdot."

Toisen paastonajan sunnuntain tekstit löytyvät klikkaamalla osoitetta: evl.fi/Evkirja.nsf/149183ab2f93c519c225703c0031dbb1/0580f6026b41161fc225704300490c05 

Pastori Pentti Tepsa