Lunta ja valoa

Maaliskuu alkoi täällä Lapissa samanlaisen lumen paljouden keskellä kuin muuallakin maassa. Rovaniemen kotimme pihapiiri lähes umpeutui. Samaan aikaan esiin tuli kevättalven aurinko, joka jo lämmitti ja houkutteli tippasevat jääpuikot räystäille.

Lumi on vastakohtien summa: Se hohtaa keväisinä hankina, mutta voi paksuna kerroksena peittää pimeyteen. Se sataa höyhenen kevyenä, mutta kerrostuessaan voi rusentaa alleen isojakin taloja. Kylmänä se huokuu kuolemaa, mutta voi kinoksena kätkeä suojaansa pakkasenarkaa elämää.

Veden matka aaltojen syvyyksistä lumisateeksi on mielenkiintoinen. Kuinka vedestä voikin tulla jotakin niin puhdasta ja valkoista kuin lumi? Monilla valoisilla kristityillä voi olla hyvin vaikea menneisyys uskon kieltäjänä. ”Ennen tekin olitte pimeyttä, mutta nyt te loistatte Herran valoa. Eläkää valon lapsina! Valo kasvattaa hyvyyden, oikeuden ja totuuden hedelmiä. Pyrkikää saamaan selville, mikä on Herran mielen mukaista. Älkää osallistuko pimeyden töihin: ne eivät kanna hedelmää. Tuokaa ne päivänvaloon.” (Ef. 5:8-11)

Auringossa hohtava, puhdas lumi muistuttaa meitä siitä Jumalan rakkaudesta, joka pukee meidät vanhurskauden, puhtauden ja pyhyyden viittaan. Se tapahtuu, kun uskomme. Juuri se saa meidät loistamaan Kristuksen valoa.

Pilkko pimeässä lumi ei juuri hohda, sillä se voi vain heijastaa auringon valoa, mitä se kuutamollakin tekee. Niinpä kristittykään ei voi ryhtyä toimintaan pimeyden maailman tavoilla menettämättä valoaan. Kristityn kasvun hedelmät tarvitsevat hyvää valoa kypsyäkseen, pimeässä ja kylmässä ne tuhoutuvat.

Kannattaa tulla päivänvaloon. Valoisa kevätpäivä herättää uupuneen kaamoksen kulkijan sisikunnan eloon. Samaa valohoitoa saa osakseen myös Kristukseen katsova rukoilija. Lepää valossa!

Pastori Pentti Tepsa