Muutama päivä sitten tavoitin käpytikan hakkaamassa "tehtaassaan" kävyistä siemeniä. Lujalla työllä on tuonkin linnun syötävänsä otettava. Tikan hakkaamisen kovat äänet tarttuivat korvaani jo kaukaa. Halutti kysyä tikalta: Sattuuko päähän ja niskaan? Moni nykyajan ihminen tekee päällään töitä. Siksi työuupumus ja vastoinkäymiset työssä saattavat sattua syvälle sisimpään. Erityisesti Jumalan palvelijan tehtävä raamatullisena aikana vei koettelemuksiin, taitaapa nykyäänkin sellaista esiintyä. 

Vastaa minulle, Herra! Sinä olet uskollinen,
katso puoleeni, sinä armollinen.
      Älä kätke kasvojasi palvelijaltasi.
      Minä olen ahdingossa, vastaa jo minulle!
Tule luokseni, lunasta minut,
osta minut vapaaksi vihollisteni nähden.
      Sinä näet kaikki ahdistajani,
      sinä tiedät, että olen kärsinyt
      häväistystä, herjaa ja pilkkaa.
Häpeä on murtanut sydämeni,
haavani ei parane.
(Psalmi 69:16-20)

Elämässä kohdatut vaikeudet eivät aina suinkaan jalosta ihmistä. Ratkaisevaa on se, mistä noihin vaikeuksiin haetaan apua. Jumalan puoleen huutava psalmin rukoilija kutsuu Herraa vapauttamaan ja lunastamaan häpeästä ja vainosta. Haavoille lyöty ihminen ei pääse eteenpäin pelkästään sillä, että hän tunnistaa syyt huonoon tilaansa. Edes muiden ihmisten osuuden oikeakaan tiedostaminen ei välttämättä auta. Katkeruus ja häpeä jäävät mädättämään mieltä, jos ei löydy vapautumista.

Hiljaisen viikon keskiviikkona muistetaan syyttömän Herran Palveljan, Jeesuksen Kristuksen tuomitsemista ja viemistä Golgatalle. Syyttömästä tehtiin syyllinen, jotta me saisimme Hänen vangitsemisensa vuoksi vapauden. Jumalan Poika kantoi häpeää, jotta me saisimme nostaa päämme kohti Jumalan armollisia kasvoja.

 

 

Hiljaisen viikon keskiviikon tekstit löytyvät linkistä: bit.ly/cckmEq