Galilean miehet, mitä te siinä seisotte katselemassa taivaalle? Tämä Jeesus, joka otettiin teidän luotanne taivaaseen, tulee kerran takaisin, samalla tavoin kuin näitte hänen taivaaseen menevän.  ( Ap.t. 1:11 ) 

Kun keväisenä iltana katsoo peilityyntä Ounasjoen pintaa, johon illan aurinko peilautuu, on helppo eläytyä Jeesuksen opetuslasten tilanteeseen. Pääsiäisen jälkeen ylösnousemuksen aurinko oli valaissut Galileasta mestarinsa askelissa vaeltaneiden miesten mieliä. Nyt Herra oli ilmoittanut, että Hänen oli mentävä Isän tykö. Hän menisi edeltä valmistamaan sijaa, ja Hän lähettäisi Pyhän Hengen.

Opetuslasten viimeinen kokemus ylösnousseesta Herrasta oli, että Hän siunasi heidät. Tämän jälkeen Hän erkaantui heistä ja tuli otetuksi ylös taivaaseen. (Luuk. 24: 46-53) Tässä oli jotakin tavattoman voimallista. Ehkä se oli sitä Jumalan valtaistuimelle nousun mystiikkaa, josta Vanhan testamentin psalmien kirja oli jo satoja vuosia aikaisemmin puhunut:

”Jumala nousee valtaistuimelleen,
riemuhuudot kaikuvat, pasuunat soivat.
      Ylistäkää Jumalaa, kuningastamme,
      ylistäkää ja laulakaa!
Hän on koko maailman kuningas.
Laulakaa hänelle psalmi.
      Jumala on kansojen kuningas,
      hän istuu pyhällä istuimellaan.” ( Ps. 47: 6-9 )

Galilean miehet ymmärsivät tilanteen suuruuden. He kumarsivat maahan saakka ja osoittivat kunnioitustaan. Luukkaan evankeliumi kertoo vielä, että he olivat täynnä riemua ja ylistivät Jumalaa.

Keväinen ilma täyttyy toukokuussa lintujen laulusta, yölläkin. Tietenkin biologisesti kyse on ankarista pariutumis- ja pesintäpuuhista. Versovan kasvuston ja äänekkään liverryksen keskellä saattaa silti myös ymmärtää, kuinka luonto ylistää Luojaansa. Ylistämisen vastakohta on vähättely ja ”sitkuttelu”. Ei päivään avautuva leskenlehti jouda hokemaan: ”josmä sitku…” Myös muuttolinnun aika on lyhyt, ei se jouda vähättelemään ja empimään mahdollisuuksiaan.

Hiljaisen rukouksen viehättävimpiä lahjoja on sisimmässä viriävä uusi laulu. Ylistys voi kasvaa hiljaisesta kunnioituksesta aina riemuhuutoihin ja torvien sointiin. Ehkä suurinta on silti osoittaa rakastavalla elämänasenteella kunnioitusta kaikkea luotua kohtaan, sellainen ilo ja ylistys tarttuu lähimmäisiin, ja siitä kasvaa uutta elämää.

Pastori Pentti Tepsa