Maa on vetäytynyt lepoon syyssateiden alle,

lehtimaton alle,

marraskuun matalan taivaan alle.

Jokaisen syksyn jälkeen jäin paljaammaksi.

Läheisiä aina enemmän  siellä -tallella.

Sytytän lyhdyn, tumma marmori kimaltaa.

Ei kaikkea voi korvata, jos silti hiven hyvyyttä

-seuraavalle sukupolvelle.

Joku meissä etsii kotia -pyhien muisto.

( Pentti Tepsa )