<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Ei suomalaiselle miehelle ole helppoa olla juhlimisen kohteena, ei isänpäivänä eikä muutenkaan. Pakko silti myöntää, että suomalaiset isät ovat juhlansa ansainneet. Isänmaata on rakennettu vastuunsa tuntevien miesten lujalla työllä. Ovathan siinä äiditkin olleet rinnalla, mutta keskitytäänpä nyt isiin.

 

Muistikuvani omasta isästäni ovat kahtalaisia: kova työmies ja yritteliäs –hiukan etäinen. Toisaalta isä kertoi paljon juttuja: armeija-ajan kokemukset sota-ajalta tulivat poikavuosina tutuiksi. Isän matkassa sain oppia vähän porohommia, maanviljelystöitä, metsästystä ja kalastusta. Opin kunnioittamaan ja ihailemaan luontoa, merkillisen muotoisia kiviä ja muinaismuistoja. Isäni oli käynyt neljä vuotta kansakoulua, ja hänelle oli jäänyt valtava tiedon jano. Vaikka ei hän lukumiehiä ollut, minuakin varotteli lukutahdistani: oli tuhlausta lukea kirjoja niin nopeasti. Jotenkin isä silti oli aina maailman asioista perillä. Osasi kertoa uskonasioistakin.

 

Isäni on vielä elossa, mutta ikämies on jo omissa maailmoissaan, juuri tuntee. Omien lasteni kanssa joskus käymme tervehtimässä, eniten käyn yksin. Hänen mukanaan tuntuu kokonainen maailma katoavan, luonnonläheinen lappilainen elämänmuoto. Ei niitten kylien murrekaan varmaan säily, kukaan ei puolusta sitä alkuperäiskulttuurina. Kielen mukana hiipuvat muistot, kauniit ja kipeätkin.

 

Ehkä isyydessä on kysymys viestikapulan siirtämisestä. En pysty korvaamaan tai maksamaan omille vanhemmilleni enää mitään, mutta lapsilleni voin jotakin siirtää eteenpäin. Tuleeko lasten kanssa käytyä se "yökunsin mettäreissu", joka jäi isän kanssa tekemättä? Mitähän muuta lienen lapsilleni siirtämässä? Niin tyystin toisenlaiseen maailmaan ovat kasvamassa. Tässäkin me isät olemme velvollisia kuulemaan lastemme tarpeita.

 

Raamatussa isän kasvatusvelvollisuuksiin kuuluu myös kertoa Jumalasta ja Hänen pelastusteoistaan lapsilleen. Mielenkiintoisella tavalla tuo periaate näkyy kuningas Hiskian psalmissa Jesajan kirjassa luvussa 38. Ensin rukoillaan, että Jumala auttaisi ja muuttaisi elämän kipeätkin kokemukset parhain päin: " Silloin kaikki se, mikä oli katkeraa, kääntyy parhaakseni. Sinä pelastat minut kuoleman kuilusta. Selkäsi taakse sinä heität kaikki minun syntini."  ( Jes. 38:17 ) Lopuksi todetaan, kuinka juuri  Herran pelastamat ylistävät Häntä ja kertovat Hänestä: " Elävät, elävät sinua ylistävät, niin kuin minä tänään ylistän! Isä kertoo lapsilleen sinun uskollisuudestasi." ( Jes. 38:19 )

 

Pastori Pentti Tepsa