Minä tiedän, että lunastajani elää. <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Hän sanoo viimeisen sanan maan päällä.

Ja sitten, kun minun nahkani on riekaleina

ja lihani on riistetty irti,

minä saan nähdä Jumalan,

saan katsella häntä omin silmin,

ja silmäni näkevät: hän ei ole minulle outo!

Tätä minun sydämeni kaipaa.

(Job 19: 25-27)

 

Syksyn värit näkyvät jo metsissä ja tuntureilla. Kairan kulkija voi nauttia pimenevässä illassa nuotion satumaisesta hehkusta tai kämpän kaminan lämpimästä huminasta. Syksyisen luonnon riisuuntuminen puhuu elämän katoavaisuudesta. Vähitellen meidän kaikkien on totuttava luopumaan.

 

Silti jää toivo -nukahtaessamme ikuisen Jumalan syliin jäämme ikävöimään Herran näkemistä. Kauniisti sen sanoo Raamatussa suurten kipujen ja koettelemusten mies Job: "Minä tiedän, että lunastajani elää."

 

Heprean sana go'el eli lunastaja viittaa Jumalaan vapauttajana, mutta pitää sisällään myös ajatuksen vapaaksi ostamisesta. Herramme Jeesus Kristus itse maksoi jokaisesta meistä kalliilla verellään. Olemme ostettuja vapaiksi synnin ja kuoleman orjuudesta iankaikkista elämää varten. Syksyn kuolevat lehdet jättävät jälkeensä paljaan oksan, joka koko pitkän talven kantaa uuden kasvun ja elämän salaisuutta.

 

 

Pastori Pentti Tepsa