Luonnon kauneuden ihastelu täyttää mielen kiitollisuudella. Kuvassa katselen sopivaa ylityspaikkaa kirkasvetisen Suomujoen rantatörmällä.

Kun kiitollisuus kohtaa tyytymättömyyden ja kateuden            (Joh. 5:1-15)

Jumalan mielen mukaiseen elämään kuuluu kiitollisuus. Jumala ei itse tarvitse meidän kiitostamme tai ylistystämme, mutta me tarvitsemme. Meille on hyväksi, että osoitamme kiitoksen Hänelle, jolle se kuuluu. Myös lähimmäisiämme meidän olisi yhä useammin osattava huomioida noilla pienillä sanoilla: anteeksi ja kiitos.

Evankeliumien mukaan Jeesus teki hyvää erityisesti muiden hylkäämille ihmisille. Niistä ihmisistä, joita hän auttoi, usein vain harvat palasivat kiittämään häntä ja tunnustamaan uskonsa häneen. Jeesuksen vastustajia taas kiusasi se, ettei Jeesus toiminut heidän tahtomallaan tavalla, sillä Vapahtaja tahtoi tehdä hyvää erotuksetta kaikille.

Jerusalemin temppelialueen pohjoispuolelle jäi Lammasportti. Evankeliumin kertomuksen Joh. 5:1-15 tapahtumat sijoittuvat sen lähistölle Betesdan lammikolle. Jeesus parantaa siellä 38 vuotta sairastaneen miehen. Lammasportti oli juuri se portti, jonka kautta uhrieläimet tuotiin temppelialueelle. Tuosta portistako kulki myös Jeesuksen tavanomainen reitti temppeliin? Hänestä itsestään oli tuleva viaton uhrikaritsa, kertakaikkinen uhri syntiemme sovitukseksi.

Sairaasta miehestä ei kerrota juuri muuta kuin hänen kohtuuttoman pitkään vaivannut sairautensa. Noina vuosikymmeninä hänellä ei ole ollut ketään, joka olisi auttanut häntä. Lohdutonta yksinäisyyttä eivät edes muut sairaat tai heidän omaisensa ole helpottaneet. Nyt Nasaretin mies kysyy, haluaako tämä mies tulla terveeksi.

Miehen vastaus on lähinnä kuvaus käytännön ongelmista: »Herra, minulla ei ole ketään, joka auttaisi minut altaaseen, kun vesi kuohahtaa. Aina kun yritän sinne, joku toinen ehtii ennen minua.» On hyvin tavallista meille kaikille, että Jumalan edessä me emme näe ratkaisua, vaan lähinnä käytännön esteet. Todellisuus on kuitenkin avoimempi kuin osaamme nähdä. Herra haluaa avata sydämemme uskon mahdollisuuksille.

Ilmeisesti lakia tuntevat hurskaat eivät olleet kiinnittäneet huomiota sairastavan miehen surkeaan tilaan. Vasta kun tuo kurja paranee ja lähtee kävelemään makuualustaansa kantaen, häntä kielletään jyrkästi rikkomasta sapattia. On kuin kateuden ja tyytymättömyyden sokeus estäisi heitä näkemästä Jumalan suurta ihmettä, joka itsessään toteutti sapatin kauneimpia periaatteita. Mahdollisesti jo samana pyhäpäivänä parantunut mies on kuitenkin jo temppelissä ja kohtaa siellä Jeesuksen uudelleen.

Vapahtajan sanat miehelle kuuluvat:»Sinä olet nyt terve. Älä enää tee syntiä, ettei sinulle kävisi entistä pahemmin.» Kun löytyy elävä yhteys Herraan, on tärkeää, että emme edes anteeksiantamisen varjollakaan hankkiudu tekemään tahallisesti syntiä. Muun UT:n perusteella ymmärrämme, että uusi elämä ei kuitenkaan parannuksenkaan jälkeen ole synnitöntä, vaan se on päivittäin elämää armon varassa.

Sydämen kyllyydestä suu puhuu. Parantunut mies lähtee eteenpäin kertomaan, että Jeesus on hänet parantanut. Kiitollinen mieli ei voi vaieta hyväntekijästään. Sapatin suurin asia -yhteys Jumalaan ja lepo Hänessä- oli toteutunut. Siitä oli hyvä kertoa niillekin, jotka olivat tuota miestä nuhdelleet sapatin rikkomisesta.

Pastori Pentti Tepsa