1668461.jpg

Keskiyön aurinko valaisee Sotavaaranojan uomaa Koilliskairassa.

 <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Koettu juhannussää ei ehkä vastannut odotuksia. Aurinko pistäytyi vain lyhyen aikaa näkösällä, ja suurimman osan ajasta sataa tihuutti. Pientä jännitystä sentään herätti ukkosen jyrähtely ja rämähtely. Salamatkin leiskahtelivat ihan lähellä. Pelkäätkö muuten ukonilmaa?

 

Itse olen oppinut kunnioittamaan luonnonvoimia. Ukkosmyrskykin on joissakin olosuhteissa varsin vaarallinen. Muistan hyvin, kun lapsuudenkotini pihapiiriin iski salama. Se surmasi yhden lehmän ja kaatoi maahan kaikki muut laitumella olleet. Järveen tiensä etsinyt salama repi jäljet pihapuuhun ja paimenlankojen tolppiin usean sadan metrin matkalle. Ihminen on suurten luonnonvoimien edessä lopultakin yhtä avuton kuin muutkin luontokappaleet.

 

Jesajan kirjaa lukiessa huomaa myös Vanhan liiton profeetan tulleen samaan johtopäätökseen. Ihmiset ovat heikkoja kuin sääsket silloin, kun luomakunnan suuret elementit järkkyvät. Silti kaiken tuhonkin keskellä Jumala lupaa Jesajan kirjassa, että Hänen apunsa on lähellä: "Lähellä on minun vanhurskauteni, minun autuuteni ilmestyy, minun käsivarteni tuomitsevat kansat; minua odottavat merensaaret ja panevat toivonsa minun käsivarteeni. Nostakaa silmänne taivasta kohti ja katsokaa maata, joka alhaalla on, sillä taivaat katoavat kuin savu ja maa hajoaa kuin vaate ja sen asukkaat kuolevat kuin sääsket, mutta minun autuuteni pysyy iankaikkisesti, ja minun vanhurskauteni ei kukistu. (Jes. 51:5-6)"

 

Olin ihastelemassa keskiyön aurinkoa eräretkellä, jonka tein Koilliskairaan noin viikkoa ennen juhannusta. Yöllä kuljin Sotavaaranojan uomaa seuraillen. Sen jyrkkiä ja korkeita rantatörmiä oli kevyt kulkea. Rannan pajukot ja pienet polut vievät helposti umpikujiin ja tulvasaarekkeisiin. Siksi oli tärkeää "nostaa silmät taivasta kohden" ja pyrkiä hiukan korkeampaan maastoon, josta reitin näkee paremmin. Kaukana haipuva nuotiopaikan savu tuntui etäiseltä unelta, kun katseli reittiänsä korkealta vaaralta.

 

Vietämme juhannusta puoli vuotta ennen joulua. Kesän pisimmästä päivästä on kuusi kuukautta lyhimpään, valosta kuljemme kohti pimeää. Johannes Kastaja julisti, että messiaan eli Kristuksen oli määrä ilmestyä. Jesajan mukaan messias tulisi kansalle, joka vaelsi pimeydessä. Juhannus opettaa meitä nauttimaan kesästä luottavaisin mielin. Meidän ei tarvitse murehtia vielä syksyn pimeyttä, oma loisteensa löytyy sieltäkin. Synkkien aikojen ja koettelemustenkin on tultava, mutta Jeesus Kristus on siellä kanssamme. Hän on valo sydänyön kulkijalle.

 

 

Pastori Pentti Tepsa

1669838.jpg

Sumua ja aamuaurinkoa Suomujoella Koilliskairassa.