1589151.jpg

Vielä toukokuun loppupuolellakin Itä-Lapista löytyy lumisia kohtia. Taustalla kaartuu Pyhätunturi.

 

Kesän tulo on kaikesta riemullisuudestaan huolimatta myös henkisesti voimia vievää. Pitkän talven jälkeen silmiä särkevä kirkkaus ravistelee myös sisintä. Itselleni on tullut tavaksi lähteä erävaellukselle Koillis-Lapin tuntureille ja jokilaaksoihin katsomaan kesän tuloa ja avartamaan näköaloja. Jo kolmenkin päivän vaellus auttaa löytämään levon ja hiljaisuuden. Totuin vaeltamiseen nuorena. Jotenkin mieltymykseni saattaa olla myös sukuperintöä, sillä isäni ja isoisäni ovat edeltäjiensä tapaan olleet pienviljelijäporomiehiä, joille erämaat olivat koti ja elannon lähde.

 <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Erävaellus voi olla pyhiinvaellus, ja kävely voi olla jaloilla tehtävää rukousta. Metsäreissu on minulle eheyttävä kokemus, matka yöttömässä yössä kohti luomatonta valoa. Suureksi hyödyksi on ollut uskollinen vaellustoveri, joka etsii näiltä retkiltä samaan tapaan hiljaisuutta ja lepoa. Kun päällimmäiset asiat on juteltu, voimme olla hyvinkin pitkän matkaa vaiti toisillemme tilaa antaen. Hengellisen matkakumppanin lisäksi mukanani kulkevat yleensä Raamattu, ikoni, rukoushelmet ja oma päiväkirja.

 

Eräretkeen ei saisi liittyä suorituspaineita. Tärkeintä on oleminen. Kaikki toimet on hyvä mukauttaa luonnon omaan rytmiin, esimerkiksi säähän. Kävely on pitkäkestoista rasitusta, josta voi parhaimmillaan saada hyvän olon. Arvelen sillä olevan myönteisiä vaikutuksia terveyteen, erityisesti stressin laukeamista se edistää hyvin tehokkaasti. Pieniin taukoihin ja riittävään lepoon on varattava aikaa. Liiallinen kiirehtiminen ei avaa aisteja luonnon tarkasteluun, eikä sisäinen maailmakaan hosuessa avarru.

 

Luonto on itsessään hiljentävä, se edistää meditatiivista rukousta. Esimerkiksi Psalmien kirjan kauneimmat rukoukset käyttävät luonnosta otettuja kielikuvia. Erään monipäiväisen vaelluksen jälkeen ymmärsin, mitä Raamatussa tarkoitti se, että "virrat taputtavat käsiään". Korvissa soiva purojen solina todella kuulosti taputtavalta yleisöltä. Nuotion ritinä, puron pulputus ja lintujen laulu tuntuu herkistyneissä korvissa ylistysvirreltä. Usein kirjoitan muistikirjaani ylös ajatuksiani ja kirjaan runollisia katkelmia, joita maisema synnyttää.

 

Matkan vaiheet nostavat asioita pintaan. Pyhiinvaelluksen luonteeseen kuuluu, että kaikella on merkitys. Kulkeminen, väsyminen, juominen, syöminen, lepo ja varustehuolto kaikki kuuluvat asiaan. Voi olla, että ensi kerran pitkään aikaan on myös mahdollista ottaa tietoiseen käsittelyyn joitakin mieleen haudattuja pettymyksen kokemuksia. Jonkin ongelman noustua pintaan, voi olla hyvinkin tärkeää saada sanoa se ulos. Erämaan vaeltaja voi rukouksessa lähestyä pyhää Kolminaisuutta, mutta hänen itsensä ei tarvitse tekeytyä täydelliseksi. On tärkeää, että vaelluskumppanille voi paljastaa myös rikkinäistä ja keskeneräistä sisintään. Luontokin opettaa suhteiden tajua.

 

1590422.jpg 

 

Erämaassa kaikki kulkee mukana. Ruoka ja varusteet mahtuvat rinkkaan. On hämmästyttävä kokemus huomata, miten vähällä itse asiassa tulee toimeen. Parhaimmillaan metsäreissulta on kotiin tuotavana yksinkertainen elämäntapa, olennaiseen tyytyminen. Purosta juotava tunturien kirkas vesi maistuu puhtaalta. Makua eivät hämmennä makeutusaineet tai mausteet. Minulle hiljaisuus on myös puhtaita aistimuksia, joita ei peitetä tai sotketa millään turhalla.

 

Raamatussa Jumala johdattaa palvelijoitaan ajoittain erämaahan kilvoittelemaan ja hoidettavaksi. Tästä hyvä esimerkki on profeetta Elia ( 1 Kun. 17 ja 19 ). Kristuksen ja Hänen sanansa kirkkautta ikävöiville voi Lapin tunturien ja jokilaaksojen rauha toimia aivan vastaavanlaisena lepopaikkana. Pyrin siihen, että en retkilläni jättäisi mitään merkkiä itsestäni koskemattomaan maisemaan. Sitäkin enemmän teen merkintöjä muistikirjaani. Parhaat runoni ovat yleensä syntyneet muistoksi näiltä retkiltä.

 

1322681.jpg