Kaipaan ja ikävöin. Jumalan ikävää ja ikuisuuden kaipuuta on pidetty todisteena Jumalasta.

Pyhä evankelista Johannes ja pyhä Prokoros luolassa, ikonissa kuvastuu  pyhän taiteen keinoin näkemys myös kristityn ja Jumalan todellisuuden suhteesta, metafyysisen todellisuuden kannalta olemme luolassa. Mielessä käväisee Platonin luolavertaus. Pyhän Johanneksen silmistä näkyy kaipaus.

KIRKKO VUOROPUHELUSSA SANOILLA JA SANOITTA

Erilaisten katsomusten diskurssit haastavat kristillisen uskon jatkuvasti, haaste on kuitenkin myös mahdollisuus. Esimerkiksi pamfletillaan maailmaa puhuttaneelle professori Dawkinsille on vastannut pätevästi saman Oxfordin yliopiston teologian professori McGrath. Vuoropuhelussaan tieteiden edustajien kanssa kirkko tarvitsee teologisia tieteitä. Erityisen myönteisenä ilmiönä on mainittava maamme korkeatasoinen eksegetiikan tutkimus.

Kun papit etsivät välineitä, joilla ohjata ajattelevia ihmisiä uskon peruskysymysten äärelle, on Raamatulla ja sen tuntemisella ratkaiseva merkitys. Lutherin uskonpuhdistus oli raamattuliike. Kirkon olisi rohjettava käyttää Raamattua myös hengellisesti, osana kristinuskon diskurssia. Saarnat eivät saa olla akateemisen eksegetiikan luentoja, vaan niiden pitäisi välittää elämysvoimaisesti itse Sana, Jeesus Kristus.

Raamatun tekstit on kirjoitettu ihmisen kokemuksen näkökulmasta. 

Vaikka nykyajan ihminen elää aivan mullistavalla tavalla muuttuneessa teknistieteellisessä todellisuudessa, hänen peruskokemuksensa ja tunteensa ihmisenä ovat ratkaisevalla tavalla samanlaisia kuin 2000 vuotta sitten. Aurinko näyttää edelleen nousevan ja laskevan, vaikka luonnontieteiden perusteella tiedämme ilmiön johtuvan maaplaneettamme liikkeestä, kun se pyörii ja kiertää aurinkoa. Arkikielessä sanomme edelleen auringon laskevan. Se on tavallaan ihmisen kokoinen maailmankuva.

Tällä luonnontieteiden valtakaudella kirkon olisi pidettävä kiinni omasta metafyysisestä käsitejärjestelmästään ja omasta diskurssista. On lopultakin toivoton yritys koittaa karsia pois kaikki yliluonnollinen kirkon sanomasta. Esimerkiksi ihmeiden riisuminen pois Raamatun kertomuksista ei tee niistä yhtään uskottavampia ateistin silmissä. Ihmeitä on turha siivilöidä, jos on jo nielaistu ajatus yliluonnollisesta Jumalasta. Toisaalta kuitenkin historiallinen tulkinta auttaa asettamaan kertomusten ilmiöt omaan aikahistorialliseen ja kielelliseen yhteyteensä. Lisäksi Raamattua lukiessa on hyvä muistaa, että vertauskuvat ja metaforat ovat aina olleet merkittävä osa uskon kielioppia.

Tässä kiireeseen pakahtuvassa elämänmuodossa seurakunta voi puhutella myös sanoitta. Hiljaisuuden retriitit, kiireettömät rukoushetket ja aito todistus lähimmäisenrakkauden muodossa voivat  koskettaa. Uskon kokemus ja pyhyyden tunto syntyvät jossakin sanojen maailman tuolla puolen. Hengellinen kieli tai uskontunnustukset tavoittavat tuosta suuresta elämyksestä vain osan.

Pastori Pentti Tepsa