Marian päivän tienoilla Lapin kaamos on vaihtunut valoksi, ja kirkas aurinko virkistää mielet. Kevätauringon kirkkaus voi olla myös repivä ja uuvuttava kokemus.

Osallistuin tänään kahteen jumalanpalvelukseen. Toisen messun pidin noin 80 km:n päässä Auttin kylän kappelilla ja iltapäiväksi ajoin Rovaniemen Korkalovaaran kappeliin, jossa avustin hiihtolomariparin konfirmaatiomessussa. Väliin mahtoi iso viipale kaunista lappilaista erämaa- ja kylämaisemaa. Saarnassa keskityin tänään siihen, mitä Luukas kertoo Marian vierailusta Elisabetin luona (Luuk. 1: 39-45 ).

Vietämme Marian päivää noin 9 kuukautta ennen joulua. Enkeli Gabrielin ilmoituksesta lasketaan siis tavanomainen raskausaika jouluun. Kirkkovuosi rakentuu joskus melko oudolla tavalla. Iloisen sävyinen jumalanäidin juhla sijoittuu keskelle paastonaikaa. Ehkä onkin ihan hyvä, että vakava aika katkeaa yhteen valoisaan juhlaan.

Herran äidin ajattelu liittyy tietenkin siihen, että meille on hyväksi mieltää myös Jeesuksen inhimillinen puoli. Hän oli ihminen ja naisesta syntynyt niin kuin me kaikki, mutta myös Jumala. Täysin ihminen, mutta ei pelkästään ihminen. Marian yhteydessä on hyvä myös pohtia Raamatun naiskuvaa ja äitiyttä. Marian kautta äitiys saa UT:ssa lähes jumalallisen arvon.

Tähän halusin kuitenkin laittaa esille aikaisemman kirjoitukseni Marian päivän juurista VT:ssa. Siinäkin on kysymys katseen kääntämisestä -kohti uutta liittoa, uutta testamenttia.

 

Neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan 

Jes. 7: 10-14
Herra puhui jälleen Ahasille ja sanoi hänelle: "Pyydä Herralta, Jumalaltasi,
todisteeksi merkki, pyydä vaikka tuonelan syvyydestä tai taivaan
korkeudesta." Mutta Ahas vastasi: "En pyydä. En pane Herraa koetukselle."
Niin Jesaja sanoi:
"Kuule siis, sinä Daavidin kuningassuku! Eikö riitä, että te loputtomiin
koettelette ihmisten kärsivällisyyttä, kun haluatte koetella vielä Jumalan,
minun Jumalani, kärsivällisyyttä? Sen tähden Herra antaa itse teille
merkin: neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan ja antaa hänelle nimen
Immanuel."


Ylläoleva tekstikatkelma profeetta Jesajan kirjasta vie meidät
keskelle Jesajan kirjassa kuvattua syyrialais-efraimilaista sotaa vuoteen
735/4 eKr. Kristilliset tulkitsijat ovat UT:n valossa nähneet tässä
Immanuel-merkin ja ennustuksen tulevasta messiaasta, voidellusta
vapauttajakuninkaasta.

Vastatusten ovat profeetta Jesaja ja Juudan kuningas Ahas.
Jesaja kehottaa luottamaan Jumalaan, mutta Ahas haluaa olla
reaalipoliitikko, joka tahtoo liittoutua Assyrian ja sen kuninkaan
Tiglat-Pileserin kanssa. Aram ja Pohjoisvaltakunta eli Israel taas
yrittävät sodalla uhkaamalla pakottaa Juudan eli Etelävaltakunnan
liittoon Assyriaa vastaan.

Kohtauksen näyttämönä on ilmeisesti kuningas Ahaan palatsi. 
Kuninkaalle tulee Herran sana, joka kehottaa häntä pyytämään
selkeää merkkiä Herralta poliittisessa ratkaisussa. Hallitsija
kuitenkin osoittaa halunsa toimia ominpäin ja teeskentelee,
ettei muka halua kiusata Herraa. Jesaja näkee poliittisen
korupuheen taakse ja julistaa, että teeskenellessään
kuningas juuri väsyttää kansansa ja Jumalankin.

Kuningas Ahaan olisi pitänyt pyytää merkki siitä, että olisiko
hänen puolustauduttava syyrialais-efraimilaista hyökkäystä vastaan,
vaiko jäätävä Assyrian kuninkaan armoille. Jälkimmäinen vaihtoehto
antaisi Assyrialle mahdollisuuden hyökätä Pekahin Remaljan pojan
johtaman Pohjoisvaltakunnan kimppuun. Ahas oli jo päättänyt
antautua Assyrialle ja lähettiläät olivat jo matkalla, siksi
teeskentely oli ilmeistä.

Jumala itse antaa merkin: neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää
pojan. Tämä viittaa historiallisesti ilmeisesti siihen, että
kuningataräiti Abia Sakarjan tytär synnytti Hiskian.
Abia on se kuningataräiti, johon heprealaisen alkutekstin sana
alma ( nuori, synnyttämätön nainen ) viittaa.
Kreikkalainen käännös antaa sanan neitsyt ( partenos ).
Lapsen ihmeelliseen syntymään viittaa sekin, että lapsen äiti
antaa lapselle nimen, vaikka isä sen yleensä teki.
Immanuel tarkoittaa "Jumala meidän kanssamme".
Immanuel on epäuskoisen kuningas Ahaan vastakohta.

Immanuel on peitenimi messias-kuninkaalle, jonka valtakunnan
Jesaja ajatteli toteutuvan piakkoin silloisen ajan suuren katastrofin
jälkeen. Tämän näkemyksen juuret ovat profeetan saamassa
jumalallisessa ilmoituksessa, mutta UT:n mukaan vasta me kristityt
olemme kokeneet sen toteutumisen Jeesuksessa Kristuksessa.
( Matt. 1:20-25 )

Pastori Pentti Tepsa